Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/30a

<< Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/30

A

zakończone na -keta (k → kk) Przykład poniżej: bezokolicznik poiketa, temat poik-.

tryb oznajmujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. poik‧ke‧an poik‧ke‧amme en poik‧ke‧a emme poik‧ke‧a 1. olen poik‧e‧nnut olemme poik‧e‧nneet en ole poik‧e‧nnut emme ole poik‧e‧nneet 2. poik‧ke‧at poik‧ke‧atte et poik‧ke‧a ette poik‧ke‧a 2. olet poik‧e‧nnut olette poik‧e‧nneet et ole poik‧e‧nnut ette ole poik‧e‧nneet 3. poik‧ke‧aa poik‧ke‧avat ei poik‧ke‧a eivät poik‧ke‧a 3. on poik‧e‧nnut ovat poik‧e‧nneet ei ole poik‧e‧nnut eivät ole poik‧e‧nneet str. bierna poik‧e‧taan ei poik‧e‧ta str. bierna on poik‧e‧ttu ei ole poik‧e‧ttu imperfekt czas zaprzeszły twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. poik‧ke‧sin poik‧ke‧simme en poik‧e‧nnut emme poik‧e‧nneet 1. olin poik‧e‧nnut olimme poik‧e‧nneet en ollut poik‧e‧nnut emme olleet poik‧e‧nneet 2. poik‧ke‧sit poik‧ke‧sitte et poik‧e‧nnut ette poik‧e‧nneet 2. olit poik‧e‧nnut olitte poik‧e‧nneet et ollut poik‧e‧nnut ette olleet poik‧e‧nneet 3. poik‧ke‧si poik‧ke‧sivat ei poik‧e‧nnut eivät poik‧e‧nneet 3. oli poik‧e‧nnut olivat poik‧e‧nneet ei ollut poik‧e‧nnut eivät olleet poik‧e‧nneet str. bierna poik‧e‧ttiin ei poik‧e‧ttu str. bierna oli poik‧e‧ttu ei ollut poik‧e‧ttu tryb warunkowy czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. poik‧ke‧aisin poik‧ke‧aisimme en poik‧ke‧aisi emme poik‧ke‧aisi 1. olisin poik‧e‧nnut olisimme poik‧e‧nneet en olisi poik‧e‧nnut emme olisi poik‧e‧nneet 2. poik‧ke‧aisit poik‧ke‧aisitte et poik‧ke‧aisi ette poik‧ke‧aisi 2. olisit poik‧e‧nnut olisitte poik‧e‧nneet et olisi poik‧e‧nnut ette olisi poik‧e‧nneet 3. poik‧ke‧aisi poik‧ke‧aisivat ei poik‧ke‧aisi eivät poik‧ke‧aisi 3. olisi poik‧e‧nnut olisivat poik‧e‧nneet ei olisi poik‧e‧nnut eivät olisi poik‧e‧nneet str. bierna poik‧e‧ttaisiin ei poik‧e‧ttaisi str. bierna olisi poik‧e‧ttu ei olisi poik‧e‧ttu tryb rozkazujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. – poik‧e‧tkaamme – älkäämme poik‧e‧tko 1. – olkaamme poik‧e‧nneet – älkäämme olko poik‧e‧nneet 2. poik‧ke‧a poik‧e‧tkaa älä poik‧ke‧a älkää poik‧e‧tko 2. ole poik‧e‧nnut olkaa poik‧e‧nneet älä ole poik‧e‧nnut älkää olko poik‧e‧nneet 3. poik‧e‧tkoon poik‧e‧tkoot älköön poik‧e‧tko älkööt poik‧e‧tko 3. olkoon poik‧e‧nnut olkoot poik‧e‧nneet älköön olko poik‧e‧nnut älkööt ole poik‧e‧nneet str. bierna poik‧e‧ttakoon älköön poik‧e‧ttako str. bierna olkoon poik‧e‧ttu älköön olko poik‧e‧ttu tryb potencjalny czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. poik‧e‧nnen poik‧e‧nnemme en poik‧e‧nne emme poik‧e‧nne 1. lienen poik‧e‧nnut lienemme poik‧e‧nneet en liene poik‧e‧nnut emme liene poik‧e‧nneet 2. poik‧e‧nnet poik‧e‧nnette et poik‧e‧nne ette poik‧e‧nne 2. lienet poik‧e‧nnut lienette poik‧e‧nneet et liene poik‧e‧nnut ette liene poik‧e‧nneet 3. poik‧e‧nnee poik‧e‧nnevat ei poik‧e‧nne eivät poik‧e‧nne 3. lienee poik‧e‧nnut lienevät poik‧e‧nneet ei liene poik‧e‧nnut eivät liene poik‧e‧nneet str. bierna poik‧e‧ttaneen ei poik‧e‧ttane str. bierna lienee poik‧e‧ttu ei liene poik‧e‧ttu Formy odczasownikowe bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna I poik‧e‧ta cz. teraźniejszego poik‧ke‧ava poik‧e‧ttava rozszerzony I poik‧e‧takseen2 cz. przeszłego poik‧e‧nnut poik‧e‧ttu II inessivus poik‧e‧tessa1 poik‧e‧ttaessa sprawcy poik‧ke‧ama1, 3 instructivus poik‧e‧ten – przeczący poik‧ke‧amaton III inessivus poik‧ke‧amassa – 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. 2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. 3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę. elativus poik‧ke‧amasta – illativus poik‧ke‧amaan – adessivus poik‧ke‧amalla – abessivus poik‧ke‧amatta – instructivus poik‧ke‧aman poik‧e‧ttaman IV mianownik poik‧ke‧aminen partitivus poik‧ke‧amista V poik‧ke‧amaisillan2

D

zakończone na -etä (— → k) Przykład poniżej: bezokolicznik pietä, temat pi-.

tryb oznajmujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. pi‧ke‧än pi‧ke‧ämme en pi‧ke‧ä emme pi‧ke‧ä 1. olen pi‧e‧nnyt olemme pi‧e‧nneet en ole pi‧e‧nnyt emme ole pi‧e‧nneet 2. pi‧ke‧ät pi‧ke‧ätte et pi‧ke‧ä ette pi‧ke‧ä 2. olet pi‧e‧nnyt olette pi‧e‧nneet et ole pi‧e‧nnyt ette ole pi‧e‧nneet 3. pi‧ke‧ää pi‧ke‧ävät ei pi‧ke‧ä eivät pi‧ke‧ä 3. on pi‧e‧nnyt ovat pi‧e‧nneet ei ole pi‧e‧nnyt eivät ole pi‧e‧nneet str. bierna pi‧e‧tään ei pi‧e‧tä str. bierna on pi‧e‧tty ei ole pi‧e‧tty imperfekt czas zaprzeszły twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. pi‧ke‧sin pi‧ke‧simme en pi‧e‧nnyt emme pi‧e‧nneet 1. olin pi‧e‧nnyt olimme pi‧e‧nneet en ollut pi‧e‧nnyt emme olleet pi‧e‧nneet 2. pi‧ke‧sit pi‧ke‧sitte et pi‧e‧nnyt ette pi‧e‧nneet 2. olit pi‧e‧nnyt olitte pi‧e‧nneet et ollut pi‧e‧nnyt ette olleet pi‧e‧nneet 3. pi‧ke‧si pi‧ke‧sivät ei pi‧e‧nnyt eivät pi‧e‧nneet 3. oli pi‧e‧nnyt olivat pi‧e‧nneet ei ollut pi‧e‧nnyt eivät olleet pi‧e‧nneet str. bierna pi‧e‧ttiin ei pi‧e‧tty str. bierna oli pi‧e‧tty ei ollut pi‧e‧tty tryb warunkowy czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. pi‧ke‧äisin pi‧ke‧äisimme en pi‧ke‧äisi emme pi‧ke‧äisi 1. olisin pi‧e‧nnyt olisimme pi‧e‧nneet en olisi pi‧e‧nnyt emme olisi pi‧e‧nneet 2. pi‧ke‧äisit pi‧ke‧äisitte et pi‧ke‧äisi ette pi‧ke‧äisi 2. olisit pi‧e‧nnyt olisitte pi‧e‧nneet et olisi pi‧e‧nnyt ette olisi pi‧e‧nneet 3. pi‧ke‧äisi pi‧ke‧äisivät ei pi‧ke‧äisi eivät pi‧ke‧äisi 3. olisi pi‧e‧nnyt olisivat pi‧e‧nneet ei olisi pi‧e‧nnyt eivät olisi pi‧e‧nneet str. bierna pi‧e‧ttäisiin ei pi‧e‧ttäisi str. bierna olisi pi‧e‧tty ei olisi pi‧e‧tty tryb rozkazujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. – pi‧e‧tkäämme – älkäämme pi‧e‧tkö 1. – olkaamme pi‧e‧nneet – älkäämme olko pi‧e‧nneet 2. pi‧ke‧ä pi‧e‧tkää älä pi‧ke‧ä älkää pi‧e‧tkö 2. ole pi‧e‧nnyt olkaa pi‧e‧nneet älä ole pi‧e‧nnyt älkää olko pi‧e‧nneet 3. pi‧e‧tköön pi‧e‧tkööt älköön pi‧e‧tkö älkööt pi‧e‧tkö 3. olkoon pi‧e‧nnyt olkoot pi‧e‧nneet älköön olko pi‧e‧nnyt älkööt ole pi‧e‧nneet str. bierna pi‧e‧ttäköön älköön pi‧e‧ttäkö str. bierna olkoon pi‧e‧tty älköön olko pi‧e‧tty tryb potencjalny czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. pi‧e‧nnen pi‧e‧nnemme en pi‧e‧nne emme pi‧e‧nne 1. lienen pi‧e‧nnyt lienemme pi‧e‧nneet en liene pi‧e‧nnyt emme liene pi‧e‧nneet 2. pi‧e‧nnet pi‧e‧nnette et pi‧e‧nne ette pi‧e‧nne 2. lienet pi‧e‧nnyt lienette pi‧e‧nneet et liene pi‧e‧nnyt ette liene pi‧e‧nneet 3. pi‧e‧nnee pi‧e‧nnevät ei pi‧e‧nne eivät pi‧e‧nne 3. lienee pi‧e‧nnyt lienevät pi‧e‧nneet ei liene pi‧e‧nnyt eivät liene pi‧e‧nneet str. bierna pi‧e‧ttäneen ei pi‧e‧ttäne str. bierna lienee pi‧e‧tty ei liene pi‧e‧tty Formy odczasownikowe bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna I pi‧e‧tä cz. teraźniejszego pi‧ke‧ävä pi‧e‧ttävä rozszerzony I pi‧e‧täkseen2 cz. przeszłego pi‧e‧nnyt pi‧e‧tty II inessivus pi‧e‧tessä1 pi‧e‧ttäessä sprawcy pi‧ke‧ämä1, 3 instructivus pi‧e‧ten – przeczący pi‧ke‧ämätön III inessivus pi‧ke‧ämässä – 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. 2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. 3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę. elativus pi‧ke‧ämästä – illativus pi‧ke‧ämään – adessivus pi‧ke‧ämällä – abessivus pi‧ke‧ämättä – instructivus pi‧ke‧ämän pi‧e‧ttämän IV mianownik pi‧ke‧äminen partitivus pi‧ke‧ämistä V pi‧ke‧ämäisillän2

E

tylne

zakończone na -veta (p → v) Przykład poniżej: bezokolicznik ruveta, temat ru-.

tryb oznajmujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. ru‧pe‧an ru‧pe‧amme en ru‧pe‧a emme ru‧pe‧a 1. olen ru‧ve‧nnut olemme ru‧ve‧nneet en ole ru‧ve‧nnut emme ole ru‧ve‧nneet 2. ru‧pe‧at ru‧pe‧atte et ru‧pe‧a ette ru‧pe‧a 2. olet ru‧ve‧nnut olette ru‧ve‧nneet et ole ru‧ve‧nnut ette ole ru‧ve‧nneet 3. ru‧pe‧aa ru‧pe‧avat ei ru‧pe‧a eivät ru‧pe‧a 3. on ru‧ve‧nnut ovat ru‧ve‧nneet ei ole ru‧ve‧nnut eivät ole ru‧ve‧nneet str. bierna ru‧ve‧taan ei ru‧ve‧ta str. bierna on ru‧ve‧ttu ei ole ru‧ve‧ttu imperfekt czas zaprzeszły twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. ru‧pe‧sin ru‧pe‧simme en ru‧ve‧nnut emme ru‧ve‧nneet 1. olin ru‧ve‧nnut olimme ru‧ve‧nneet en ollut ru‧ve‧nnut emme olleet ru‧ve‧nneet 2. ru‧pe‧sit ru‧pe‧sitte et ru‧ve‧nnut ette ru‧ve‧nneet 2. olit ru‧ve‧nnut olitte ru‧ve‧nneet et ollut ru‧ve‧nnut ette olleet ru‧ve‧nneet 3. ru‧pe‧si ru‧pe‧sivat ei ru‧ve‧nnut eivät ru‧ve‧nneet 3. oli ru‧ve‧nnut olivat ru‧ve‧nneet ei ollut ru‧ve‧nnut eivät olleet ru‧ve‧nneet str. bierna ru‧ve‧ttiin ei ru‧ve‧ttu str. bierna oli ru‧ve‧ttu ei ollut ru‧ve‧ttu tryb warunkowy czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. ru‧pe‧aisin ru‧pe‧aisimme en ru‧pe‧aisi emme ru‧pe‧aisi 1. olisin ru‧ve‧nnut olisimme ru‧ve‧nneet en olisi ru‧ve‧nnut emme olisi ru‧ve‧nneet 2. ru‧pe‧aisit ru‧pe‧aisitte et ru‧pe‧aisi ette ru‧pe‧aisi 2. olisit ru‧ve‧nnut olisitte ru‧ve‧nneet et olisi ru‧ve‧nnut ette olisi ru‧ve‧nneet 3. ru‧pe‧aisi ru‧pe‧aisivat ei ru‧pe‧aisi eivät ru‧pe‧aisi 3. olisi ru‧ve‧nnut olisivat ru‧ve‧nneet ei olisi ru‧ve‧nnut eivät olisi ru‧ve‧nneet str. bierna ru‧ve‧ttaisiin ei ru‧ve‧ttaisi str. bierna olisi ru‧ve‧ttu ei olisi ru‧ve‧ttu tryb rozkazujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. – ru‧ve‧tkaamme – älkäämme ru‧ve‧tko 1. – olkaamme ru‧ve‧nneet – älkäämme olko ru‧ve‧nneet 2. ru‧pe‧a ru‧ve‧tkaa älä ru‧pe‧a älkää ru‧ve‧tko 2. ole ru‧ve‧nnut olkaa ru‧ve‧nneet älä ole ru‧ve‧nnut älkää olko ru‧ve‧nneet 3. ru‧ve‧tkoon ru‧ve‧tkoot älköön ru‧ve‧tko älkööt ru‧ve‧tko 3. olkoon ru‧ve‧nnut olkoot ru‧ve‧nneet älköön olko ru‧ve‧nnut älkööt ole ru‧ve‧nneet str. bierna ru‧ve‧ttakoon älköön ru‧ve‧ttako str. bierna olkoon ru‧ve‧ttu älköön olko ru‧ve‧ttu tryb potencjalny czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. ru‧ve‧nnen ru‧ve‧nnemme en ru‧ve‧nne emme ru‧ve‧nne 1. lienen ru‧ve‧nnut lienemme ru‧ve‧nneet en liene ru‧ve‧nnut emme liene ru‧ve‧nneet 2. ru‧ve‧nnet ru‧ve‧nnette et ru‧ve‧nne ette ru‧ve‧nne 2. lienet ru‧ve‧nnut lienette ru‧ve‧nneet et liene ru‧ve‧nnut ette liene ru‧ve‧nneet 3. ru‧ve‧nnee ru‧ve‧nnevat ei ru‧ve‧nne eivät ru‧ve‧nne 3. lienee ru‧ve‧nnut lienevät ru‧ve‧nneet ei liene ru‧ve‧nnut eivät liene ru‧ve‧nneet str. bierna ru‧ve‧ttaneen ei ru‧ve‧ttane str. bierna lienee ru‧ve‧ttu ei liene ru‧ve‧ttu Formy odczasownikowe bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna I ru‧ve‧ta cz. teraźniejszego ru‧pe‧ava ru‧ve‧ttava rozszerzony I ru‧ve‧takseen2 cz. przeszłego ru‧ve‧nnut ru‧ve‧ttu II inessivus ru‧ve‧tessa1 ru‧ve‧ttaessa sprawcy ru‧pe‧ama1, 3 instructivus ru‧ve‧ten – przeczący ru‧pe‧amaton III inessivus ru‧pe‧amassa – 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. 2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. 3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę. elativus ru‧pe‧amasta – illativus ru‧pe‧amaan – adessivus ru‧pe‧amalla – abessivus ru‧pe‧amatta – instructivus ru‧pe‧aman ru‧ve‧ttaman IV mianownik ru‧pe‧aminen partitivus ru‧pe‧amista V ru‧pe‧amaisillan2

przednie

zakończone na -vetä (p → v) Przykład poniżej: bezokolicznik kiivetä, temat kii-.

tryb oznajmujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. kii‧pe‧än kii‧pe‧ämme en kii‧pe‧ä emme kii‧pe‧ä 1. olen kii‧ve‧nnyt olemme kii‧ve‧nneet en ole kii‧ve‧nnyt emme ole kii‧ve‧nneet 2. kii‧pe‧ät kii‧pe‧ätte et kii‧pe‧ä ette kii‧pe‧ä 2. olet kii‧ve‧nnyt olette kii‧ve‧nneet et ole kii‧ve‧nnyt ette ole kii‧ve‧nneet 3. kii‧pe‧ää kii‧pe‧ävät ei kii‧pe‧ä eivät kii‧pe‧ä 3. on kii‧ve‧nnyt ovat kii‧ve‧nneet ei ole kii‧ve‧nnyt eivät ole kii‧ve‧nneet str. bierna kii‧ve‧tään ei kii‧ve‧tä str. bierna on kii‧ve‧tty ei ole kii‧ve‧tty imperfekt czas zaprzeszły twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. kii‧pe‧sin kii‧pe‧simme en kii‧ve‧nnyt emme kii‧ve‧nneet 1. olin kii‧ve‧nnyt olimme kii‧ve‧nneet en ollut kii‧ve‧nnyt emme olleet kii‧ve‧nneet 2. kii‧pe‧sit kii‧pe‧sitte et kii‧ve‧nnyt ette kii‧ve‧nneet 2. olit kii‧ve‧nnyt olitte kii‧ve‧nneet et ollut kii‧ve‧nnyt ette olleet kii‧ve‧nneet 3. kii‧pe‧si kii‧pe‧sivät ei kii‧ve‧nnyt eivät kii‧ve‧nneet 3. oli kii‧ve‧nnyt olivat kii‧ve‧nneet ei ollut kii‧ve‧nnyt eivät olleet kii‧ve‧nneet str. bierna kii‧ve‧ttiin ei kii‧ve‧tty str. bierna oli kii‧ve‧tty ei ollut kii‧ve‧tty tryb warunkowy czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. kii‧pe‧äisin kii‧pe‧äisimme en kii‧pe‧äisi emme kii‧pe‧äisi 1. olisin kii‧ve‧nnyt olisimme kii‧ve‧nneet en olisi kii‧ve‧nnyt emme olisi kii‧ve‧nneet 2. kii‧pe‧äisit kii‧pe‧äisitte et kii‧pe‧äisi ette kii‧pe‧äisi 2. olisit kii‧ve‧nnyt olisitte kii‧ve‧nneet et olisi kii‧ve‧nnyt ette olisi kii‧ve‧nneet 3. kii‧pe‧äisi kii‧pe‧äisivät ei kii‧pe‧äisi eivät kii‧pe‧äisi 3. olisi kii‧ve‧nnyt olisivat kii‧ve‧nneet ei olisi kii‧ve‧nnyt eivät olisi kii‧ve‧nneet str. bierna kii‧ve‧ttäisiin ei kii‧ve‧ttäisi str. bierna olisi kii‧ve‧tty ei olisi kii‧ve‧tty tryb rozkazujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. – kii‧ve‧tkäämme – älkäämme kii‧ve‧tkö 1. – olkaamme kii‧ve‧nneet – älkäämme olko kii‧ve‧nneet 2. kii‧pe‧ä kii‧ve‧tkää älä kii‧pe‧ä älkää kii‧ve‧tkö 2. ole kii‧ve‧nnyt olkaa kii‧ve‧nneet älä ole kii‧ve‧nnyt älkää olko kii‧ve‧nneet 3. kii‧ve‧tköön kii‧ve‧tkööt älköön kii‧ve‧tkö älkööt kii‧ve‧tkö 3. olkoon kii‧ve‧nnyt olkoot kii‧ve‧nneet älköön olko kii‧ve‧nnyt älkööt ole kii‧ve‧nneet str. bierna kii‧ve‧ttäköön älköön kii‧ve‧ttäkö str. bierna olkoon kii‧ve‧tty älköön olko kii‧ve‧tty tryb potencjalny czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. kii‧ve‧nnen kii‧ve‧nnemme en kii‧ve‧nne emme kii‧ve‧nne 1. lienen kii‧ve‧nnyt lienemme kii‧ve‧nneet en liene kii‧ve‧nnyt emme liene kii‧ve‧nneet 2. kii‧ve‧nnet kii‧ve‧nnette et kii‧ve‧nne ette kii‧ve‧nne 2. lienet kii‧ve‧nnyt lienette kii‧ve‧nneet et liene kii‧ve‧nnyt ette liene kii‧ve‧nneet 3. kii‧ve‧nnee kii‧ve‧nnevät ei kii‧ve‧nne eivät kii‧ve‧nne 3. lienee kii‧ve‧nnyt lienevät kii‧ve‧nneet ei liene kii‧ve‧nnyt eivät liene kii‧ve‧nneet str. bierna kii‧ve‧ttäneen ei kii‧ve‧ttäne str. bierna lienee kii‧ve‧tty ei liene kii‧ve‧tty Formy odczasownikowe bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna I kii‧ve‧tä cz. teraźniejszego kii‧pe‧ävä kii‧ve‧ttävä rozszerzony I kii‧ve‧täkseen2 cz. przeszłego kii‧ve‧nnyt kii‧ve‧tty II inessivus kii‧ve‧tessä1 kii‧ve‧ttäessä sprawcy kii‧pe‧ämä1, 3 instructivus kii‧ve‧ten – przeczący kii‧pe‧ämätön III inessivus kii‧pe‧ämässä – 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. 2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. 3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę. elativus kii‧pe‧ämästä – illativus kii‧pe‧ämään – adessivus kii‧pe‧ämällä – abessivus kii‧pe‧ämättä – instructivus kii‧pe‧ämän kii‧ve‧ttämän IV mianownik kii‧pe‧äminen partitivus kii‧pe‧ämistä V kii‧pe‧ämäisillän2

F

tylne

zakończone na -deta (d → t) Przykład poniżej: bezokolicznik todeta, temat to-.

tryb oznajmujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. to‧te‧an to‧te‧amme en to‧te‧a emme to‧te‧a 1. olen to‧de‧nnut olemme to‧de‧nneet en ole to‧de‧nnut emme ole to‧de‧nneet 2. to‧te‧at to‧te‧atte et to‧te‧a ette to‧te‧a 2. olet to‧de‧nnut olette to‧de‧nneet et ole to‧de‧nnut ette ole to‧de‧nneet 3. to‧te‧aa to‧te‧avat ei to‧te‧a eivät to‧te‧a 3. on to‧de‧nnut ovat to‧de‧nneet ei ole to‧de‧nnut eivät ole to‧de‧nneet str. bierna to‧de‧taan ei to‧de‧ta str. bierna on to‧de‧ttu ei ole to‧de‧ttu imperfekt czas zaprzeszły twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. to‧te‧sin to‧te‧simme en to‧de‧nnut emme to‧de‧nneet 1. olin to‧de‧nnut olimme to‧de‧nneet en ollut to‧de‧nnut emme olleet to‧de‧nneet 2. to‧te‧sit to‧te‧sitte et to‧de‧nnut ette to‧de‧nneet 2. olit to‧de‧nnut olitte to‧de‧nneet et ollut to‧de‧nnut ette olleet to‧de‧nneet 3. to‧te‧si to‧te‧sivat ei to‧de‧nnut eivät to‧de‧nneet 3. oli to‧de‧nnut olivat to‧de‧nneet ei ollut to‧de‧nnut eivät olleet to‧de‧nneet str. bierna to‧de‧ttiin ei to‧de‧ttu str. bierna oli to‧de‧ttu ei ollut to‧de‧ttu tryb warunkowy czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. to‧te‧aisin to‧te‧aisimme en to‧te‧aisi emme to‧te‧aisi 1. olisin to‧de‧nnut olisimme to‧de‧nneet en olisi to‧de‧nnut emme olisi to‧de‧nneet 2. to‧te‧aisit to‧te‧aisitte et to‧te‧aisi ette to‧te‧aisi 2. olisit to‧de‧nnut olisitte to‧de‧nneet et olisi to‧de‧nnut ette olisi to‧de‧nneet 3. to‧te‧aisi to‧te‧aisivat ei to‧te‧aisi eivät to‧te‧aisi 3. olisi to‧de‧nnut olisivat to‧de‧nneet ei olisi to‧de‧nnut eivät olisi to‧de‧nneet str. bierna to‧de‧ttaisiin ei to‧de‧ttaisi str. bierna olisi to‧de‧ttu ei olisi to‧de‧ttu tryb rozkazujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. – to‧de‧tkaamme – älkäämme to‧de‧tko 1. – olkaamme to‧de‧nneet – älkäämme olko to‧de‧nneet 2. to‧te‧a to‧de‧tkaa älä to‧te‧a älkää to‧de‧tko 2. ole to‧de‧nnut olkaa to‧de‧nneet älä ole to‧de‧nnut älkää olko to‧de‧nneet 3. to‧de‧tkoon to‧de‧tkoot älköön to‧de‧tko älkööt to‧de‧tko 3. olkoon to‧de‧nnut olkoot to‧de‧nneet älköön olko to‧de‧nnut älkööt ole to‧de‧nneet str. bierna to‧de‧ttakoon älköön to‧de‧ttako str. bierna olkoon to‧de‧ttu älköön olko to‧de‧ttu tryb potencjalny czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. to‧de‧nnen to‧de‧nnemme en to‧de‧nne emme to‧de‧nne 1. lienen to‧de‧nnut lienemme to‧de‧nneet en liene to‧de‧nnut emme liene to‧de‧nneet 2. to‧de‧nnet to‧de‧nnette et to‧de‧nne ette to‧de‧nne 2. lienet to‧de‧nnut lienette to‧de‧nneet et liene to‧de‧nnut ette liene to‧de‧nneet 3. to‧de‧nnee to‧de‧nnevat ei to‧de‧nne eivät to‧de‧nne 3. lienee to‧de‧nnut lienevät to‧de‧nneet ei liene to‧de‧nnut eivät liene to‧de‧nneet str. bierna to‧de‧ttaneen ei to‧de‧ttane str. bierna lienee to‧de‧ttu ei liene to‧de‧ttu Formy odczasownikowe bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna I to‧de‧ta cz. teraźniejszego to‧te‧ava to‧de‧ttava rozszerzony I to‧de‧takseen2 cz. przeszłego to‧de‧nnut to‧de‧ttu II inessivus to‧de‧tessa1 to‧de‧ttaessa sprawcy to‧te‧ama1, 3 instructivus to‧de‧ten – przeczący to‧te‧amaton III inessivus to‧te‧amassa – 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. 2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. 3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę. elativus to‧te‧amasta – illativus to‧te‧amaan – adessivus to‧te‧amalla – abessivus to‧te‧amatta – instructivus to‧te‧aman to‧de‧ttaman IV mianownik to‧te‧aminen partitivus to‧te‧amista V to‧te‧amaisillan2

przednie

zakończone na -detä (d → t) Przykład poniżej: bezokolicznik vyyhdetä, temat vyyh-.

tryb oznajmujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. vyyh‧te‧än vyyh‧te‧ämme en vyyh‧te‧ä emme vyyh‧te‧ä 1. olen vyyh‧de‧nnyt olemme vyyh‧de‧nneet en ole vyyh‧de‧nnyt emme ole vyyh‧de‧nneet 2. vyyh‧te‧ät vyyh‧te‧ätte et vyyh‧te‧ä ette vyyh‧te‧ä 2. olet vyyh‧de‧nnyt olette vyyh‧de‧nneet et ole vyyh‧de‧nnyt ette ole vyyh‧de‧nneet 3. vyyh‧te‧ää vyyh‧te‧ävät ei vyyh‧te‧ä eivät vyyh‧te‧ä 3. on vyyh‧de‧nnyt ovat vyyh‧de‧nneet ei ole vyyh‧de‧nnyt eivät ole vyyh‧de‧nneet str. bierna vyyh‧de‧tään ei vyyh‧de‧tä str. bierna on vyyh‧de‧tty ei ole vyyh‧de‧tty imperfekt czas zaprzeszły twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. vyyh‧te‧sin vyyh‧te‧simme en vyyh‧de‧nnyt emme vyyh‧de‧nneet 1. olin vyyh‧de‧nnyt olimme vyyh‧de‧nneet en ollut vyyh‧de‧nnyt emme olleet vyyh‧de‧nneet 2. vyyh‧te‧sit vyyh‧te‧sitte et vyyh‧de‧nnyt ette vyyh‧de‧nneet 2. olit vyyh‧de‧nnyt olitte vyyh‧de‧nneet et ollut vyyh‧de‧nnyt ette olleet vyyh‧de‧nneet 3. vyyh‧te‧si vyyh‧te‧sivät ei vyyh‧de‧nnyt eivät vyyh‧de‧nneet 3. oli vyyh‧de‧nnyt olivat vyyh‧de‧nneet ei ollut vyyh‧de‧nnyt eivät olleet vyyh‧de‧nneet str. bierna vyyh‧de‧ttiin ei vyyh‧de‧tty str. bierna oli vyyh‧de‧tty ei ollut vyyh‧de‧tty tryb warunkowy czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. vyyh‧te‧äisin vyyh‧te‧äisimme en vyyh‧te‧äisi emme vyyh‧te‧äisi 1. olisin vyyh‧de‧nnyt olisimme vyyh‧de‧nneet en olisi vyyh‧de‧nnyt emme olisi vyyh‧de‧nneet 2. vyyh‧te‧äisit vyyh‧te‧äisitte et vyyh‧te‧äisi ette vyyh‧te‧äisi 2. olisit vyyh‧de‧nnyt olisitte vyyh‧de‧nneet et olisi vyyh‧de‧nnyt ette olisi vyyh‧de‧nneet 3. vyyh‧te‧äisi vyyh‧te‧äisivät ei vyyh‧te‧äisi eivät vyyh‧te‧äisi 3. olisi vyyh‧de‧nnyt olisivat vyyh‧de‧nneet ei olisi vyyh‧de‧nnyt eivät olisi vyyh‧de‧nneet str. bierna vyyh‧de‧ttäisiin ei vyyh‧de‧ttäisi str. bierna olisi vyyh‧de‧tty ei olisi vyyh‧de‧tty tryb rozkazujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. – vyyh‧de‧tkäämme – älkäämme vyyh‧de‧tkö 1. – olkaamme vyyh‧de‧nneet – älkäämme olko vyyh‧de‧nneet 2. vyyh‧te‧ä vyyh‧de‧tkää älä vyyh‧te‧ä älkää vyyh‧de‧tkö 2. ole vyyh‧de‧nnyt olkaa vyyh‧de‧nneet älä ole vyyh‧de‧nnyt älkää olko vyyh‧de‧nneet 3. vyyh‧de‧tköön vyyh‧de‧tkööt älköön vyyh‧de‧tkö älkööt vyyh‧de‧tkö 3. olkoon vyyh‧de‧nnyt olkoot vyyh‧de‧nneet älköön olko vyyh‧de‧nnyt älkööt ole vyyh‧de‧nneet str. bierna vyyh‧de‧ttäköön älköön vyyh‧de‧ttäkö str. bierna olkoon vyyh‧de‧tty älköön olko vyyh‧de‧tty tryb potencjalny czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. vyyh‧de‧nnen vyyh‧de‧nnemme en vyyh‧de‧nne emme vyyh‧de‧nne 1. lienen vyyh‧de‧nnyt lienemme vyyh‧de‧nneet en liene vyyh‧de‧nnyt emme liene vyyh‧de‧nneet 2. vyyh‧de‧nnet vyyh‧de‧nnette et vyyh‧de‧nne ette vyyh‧de‧nne 2. lienet vyyh‧de‧nnyt lienette vyyh‧de‧nneet et liene vyyh‧de‧nnyt ette liene vyyh‧de‧nneet 3. vyyh‧de‧nnee vyyh‧de‧nnevät ei vyyh‧de‧nne eivät vyyh‧de‧nne 3. lienee vyyh‧de‧nnyt lienevät vyyh‧de‧nneet ei liene vyyh‧de‧nnyt eivät liene vyyh‧de‧nneet str. bierna vyyh‧de‧ttäneen ei vyyh‧de‧ttäne str. bierna lienee vyyh‧de‧tty ei liene vyyh‧de‧tty Formy odczasownikowe bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna I vyyh‧de‧tä cz. teraźniejszego vyyh‧te‧ävä vyyh‧de‧ttävä rozszerzony I vyyh‧de‧täkseen2 cz. przeszłego vyyh‧de‧nnyt vyyh‧de‧tty II inessivus vyyh‧de‧tessä1 vyyh‧de‧ttäessä sprawcy vyyh‧te‧ämä1, 3 instructivus vyyh‧de‧ten – przeczący vyyh‧te‧ämätön III inessivus vyyh‧te‧ämässä – 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. 2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. 3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę. elativus vyyh‧te‧ämästä – illativus vyyh‧te‧ämään – adessivus vyyh‧te‧ämällä – abessivus vyyh‧te‧ämättä – instructivus vyyh‧te‧ämän vyyh‧de‧ttämän IV mianownik vyyh‧te‧äminen partitivus vyyh‧te‧ämistä V vyyh‧te‧ämäisillän2