Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/29b

<< Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/29

E edytuj

zakończone na -veta (v → p)

Przykład poniżej: bezokolicznik halveta, temat hal-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	hal‧pe‧nen	hal‧pe‧nemme	en hal‧pe‧ne	emme hal‧pe‧ne	1.	olen hal‧ve‧nnut	olemme hal‧ve‧nneet	en ole hal‧ve‧nnut	emme ole hal‧ve‧nneet
2.	hal‧pe‧net	hal‧pe‧nette	et hal‧pe‧ne	ette hal‧pe‧ne	2.	olet hal‧ve‧nnut	olette hal‧ve‧nneet	et ole hal‧ve‧nnut	ette ole hal‧ve‧nneet
3.	hal‧pe‧nee	hal‧pe‧nevat	ei hal‧pe‧ne	eivät hal‧pe‧ne	3.	on hal‧ve‧nnut	ovat hal‧ve‧nneet	ei ole hal‧ve‧nnut	eivät ole hal‧ve‧nneet
str. bierna	hal‧ve‧taan		ei hal‧ve‧ta		str. bierna	on hal‧ve‧ttu		ei ole hal‧ve‧ttu
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	hal‧pe‧nin	hal‧pe‧nimme	en hal‧ve‧nnut	emme hal‧ve‧nneet	1.	olin hal‧ve‧nnut	olimme hal‧ve‧nneet	en ollut hal‧ve‧nnut	emme olleet hal‧ve‧nneet
2.	hal‧pe‧nit	hal‧pe‧nitte	et hal‧ve‧nnut	ette hal‧ve‧nneet	2.	olit hal‧ve‧nnut	olitte hal‧ve‧nneet	et ollut hal‧ve‧nnut	ette olleet hal‧ve‧nneet
3.	hal‧pe‧ni	hal‧pe‧nivat	ei hal‧ve‧nnut	eivät hal‧ve‧nneet	3.	oli hal‧ve‧nnut	olivat hal‧ve‧nneet	ei ollut hal‧ve‧nnut	eivät olleet hal‧ve‧nneet
str. bierna	hal‧ve‧ttiin		ei hal‧ve‧ttu		str. bierna	oli hal‧ve‧ttu		ei ollut hal‧ve‧ttu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	hal‧pe‧nisin	hal‧pe‧nisimme	en hal‧pe‧nisi	emme hal‧pe‧nisi	1.	olisin hal‧ve‧nnut	olisimme hal‧ve‧nneet	en olisi hal‧ve‧nnut	emme olisi hal‧ve‧nneet
2.	hal‧pe‧nisit	hal‧pe‧nisitte	et hal‧pe‧nisi	ette hal‧pe‧nisi	2.	olisit hal‧ve‧nnut	olisitte hal‧ve‧nneet	et olisi hal‧ve‧nnut	ette olisi hal‧ve‧nneet
3.	hal‧pe‧nisi	hal‧pe‧nisivat	ei hal‧pe‧nisi	eivät hal‧pe‧nisi	3.	olisi hal‧ve‧nnut	olisivat hal‧ve‧nneet	ei olisi hal‧ve‧nnut	eivät olisi hal‧ve‧nneet
str. bierna	hal‧ve‧ttaisiin		ei hal‧ve‧ttaisi		str. bierna	olisi hal‧ve‧ttu		ei olisi hal‧ve‧ttu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	hal‧ve‧tkaamme	–	älkäämme hal‧ve‧tko	1.	–	olkaamme hal‧ve‧nneet	–	älkäämme olko hal‧ve‧nneet
2.	hal‧pe‧ne	hal‧ve‧tkaa	älä hal‧pe‧ne	älkää hal‧ve‧tko	2.	ole hal‧ve‧nnut	olkaa hal‧ve‧nneet	älä ole hal‧ve‧nnut	älkää olko hal‧ve‧nneet
3.	hal‧ve‧tkoon	hal‧ve‧tkoot	älköön hal‧ve‧tko	älkööt hal‧ve‧tko	3.	olkoon hal‧ve‧nnut	olkoot hal‧ve‧nneet	älköön olko hal‧ve‧nnut	älkööt ole hal‧ve‧nneet
str. bierna	hal‧ve‧ttakoon		älköön hal‧ve‧ttako		str. bierna	olkoon hal‧ve‧ttu		älköön olko hal‧ve‧ttu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	hal‧ve‧nnen	hal‧ve‧nnemme	en hal‧ve‧nne	emme hal‧ve‧nne	1.	lienen hal‧ve‧nnut	lienemme hal‧ve‧nneet	en liene hal‧ve‧nnut	emme liene hal‧ve‧nneet
2.	hal‧ve‧nnet	hal‧ve‧nnette	et hal‧ve‧nne	ette hal‧ve‧nne	2.	lienet hal‧ve‧nnut	lienette hal‧ve‧nneet	et liene hal‧ve‧nnut	ette liene hal‧ve‧nneet
3.	hal‧ve‧nnee	hal‧ve‧nnevat	ei hal‧ve‧nne	eivät hal‧ve‧nne	3.	lienee hal‧ve‧nnut	lienevät hal‧ve‧nneet	ei liene hal‧ve‧nnut	eivät liene hal‧ve‧nneet
str. bierna	hal‧ve‧ttaneen		ei hal‧ve‧ttane		str. bierna	lienee hal‧ve‧ttu		ei liene hal‧ve‧ttu

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		hal‧ve‧ta		cz. teraźniejszego	hal‧pe‧neva	hal‧ve‧ttava
rozszerzony I		hal‧ve‧takseen²		cz. przeszłego	hal‧ve‧nnut	hal‧ve‧ttu
II	inessivus	hal‧ve‧tessa¹	hal‧ve‧ttaessa	sprawcy	hal‧pe‧nema^1, 3
II	instructivus	hal‧ve‧ten	–	przeczący	hal‧pe‧nematon
III	inessivus	hal‧pe‧nemassa	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	hal‧pe‧nemasta	–
	illativus	hal‧pe‧nemaan	–
	adessivus	hal‧pe‧nemalla	–
	abessivus	hal‧pe‧nematta	–
	instructivus	hal‧pe‧neman	hal‧ve‧ttaman
IV	mianownik	hal‧pe‧neminen
IV	partitivus	hal‧pe‧nemista
V		hal‧pe‧nemaisillan²

F edytuj

zakończone na -detä (d → t)

Przykład poniżej: bezokolicznik edetä, temat e-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	e‧te‧nen	e‧te‧nemme	en e‧te‧ne	emme e‧te‧ne	1.	olen e‧de‧nnyt	olemme e‧de‧nneet	en ole e‧de‧nnyt	emme ole e‧de‧nneet
2.	e‧te‧net	e‧te‧nette	et e‧te‧ne	ette e‧te‧ne	2.	olet e‧de‧nnyt	olette e‧de‧nneet	et ole e‧de‧nnyt	ette ole e‧de‧nneet
3.	e‧te‧nee	e‧te‧nevät	ei e‧te‧ne	eivät e‧te‧ne	3.	on e‧de‧nnyt	ovat e‧de‧nneet	ei ole e‧de‧nnyt	eivät ole e‧de‧nneet
str. bierna	e‧de‧tään		ei e‧de‧tä		str. bierna	on e‧de‧tty		ei ole e‧de‧tty
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	e‧te‧nin	e‧te‧nimme	en e‧de‧nnyt	emme e‧de‧nneet	1.	olin e‧de‧nnyt	olimme e‧de‧nneet	en ollut e‧de‧nnyt	emme olleet e‧de‧nneet
2.	e‧te‧nit	e‧te‧nitte	et e‧de‧nnyt	ette e‧de‧nneet	2.	olit e‧de‧nnyt	olitte e‧de‧nneet	et ollut e‧de‧nnyt	ette olleet e‧de‧nneet
3.	e‧te‧ni	e‧te‧nivät	ei e‧de‧nnyt	eivät e‧de‧nneet	3.	oli e‧de‧nnyt	olivat e‧de‧nneet	ei ollut e‧de‧nnyt	eivät olleet e‧de‧nneet
str. bierna	e‧de‧ttiin		ei e‧de‧tty		str. bierna	oli e‧de‧tty		ei ollut e‧de‧tty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	e‧te‧nisin	e‧te‧nisimme	en e‧te‧nisi	emme e‧te‧nisi	1.	olisin e‧de‧nnyt	olisimme e‧de‧nneet	en olisi e‧de‧nnyt	emme olisi e‧de‧nneet
2.	e‧te‧nisit	e‧te‧nisitte	et e‧te‧nisi	ette e‧te‧nisi	2.	olisit e‧de‧nnyt	olisitte e‧de‧nneet	et olisi e‧de‧nnyt	ette olisi e‧de‧nneet
3.	e‧te‧nisi	e‧te‧nisivät	ei e‧te‧nisi	eivät e‧te‧nisi	3.	olisi e‧de‧nnyt	olisivat e‧de‧nneet	ei olisi e‧de‧nnyt	eivät olisi e‧de‧nneet
str. bierna	e‧de‧ttäisiin		ei e‧de‧ttäisi		str. bierna	olisi e‧de‧tty		ei olisi e‧de‧tty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	e‧de‧tkäämme	–	älkäämme e‧de‧tkö	1.	–	olkaamme e‧de‧nneet	–	älkäämme olko e‧de‧nneet
2.	e‧te‧ne	e‧de‧tkää	älä e‧te‧ne	älkää e‧de‧tkö	2.	ole e‧de‧nnyt	olkaa e‧de‧nneet	älä ole e‧de‧nnyt	älkää olko e‧de‧nneet
3.	e‧de‧tköön	e‧de‧tkööt	älköön e‧de‧tkö	älkööt e‧de‧tkö	3.	olkoon e‧de‧nnyt	olkoot e‧de‧nneet	älköön olko e‧de‧nnyt	älkööt ole e‧de‧nneet
str. bierna	e‧de‧ttäköön		älköön e‧de‧ttäkö		str. bierna	olkoon e‧de‧tty		älköön olko e‧de‧tty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	e‧de‧nnen	e‧de‧nnemme	en e‧de‧nne	emme e‧de‧nne	1.	lienen e‧de‧nnyt	lienemme e‧de‧nneet	en liene e‧de‧nnyt	emme liene e‧de‧nneet
2.	e‧de‧nnet	e‧de‧nnette	et e‧de‧nne	ette e‧de‧nne	2.	lienet e‧de‧nnyt	lienette e‧de‧nneet	et liene e‧de‧nnyt	ette liene e‧de‧nneet
3.	e‧de‧nnee	e‧de‧nnevät	ei e‧de‧nne	eivät e‧de‧nne	3.	lienee e‧de‧nnyt	lienevät e‧de‧nneet	ei liene e‧de‧nnyt	eivät liene e‧de‧nneet
str. bierna	e‧de‧ttäneen		ei e‧de‧ttäne		str. bierna	lienee e‧de‧tty		ei liene e‧de‧tty

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		e‧de‧tä		cz. teraźniejszego	e‧te‧nevä	e‧de‧ttävä
rozszerzony I		e‧de‧täkseen²		cz. przeszłego	e‧de‧nnyt	e‧de‧tty
II	inessivus	e‧de‧tessä¹	e‧de‧ttäessä	sprawcy	e‧te‧nemä^1, 3
II	instructivus	e‧de‧ten	–	przeczący	e‧te‧nemätön
III	inessivus	e‧te‧nemässä	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	e‧te‧nemästä	–
	illativus	e‧te‧nemään	–
	adessivus	e‧te‧nemällä	–
	abessivus	e‧te‧nemättä	–
	instructivus	e‧te‧nemän	e‧de‧ttämän
IV	mianownik	e‧te‧neminen
IV	partitivus	e‧te‧nemistä
V		e‧te‧nemäisillän²

H edytuj

zakończone na -mmetä (mm → mp)

Przykład poniżej: bezokolicznik lämmetä, temat läm-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	läm‧pe‧nen	läm‧pe‧nemme	en läm‧pe‧ne	emme läm‧pe‧ne	1.	olen läm‧me‧nnyt	olemme läm‧me‧nneet	en ole läm‧me‧nnyt	emme ole läm‧me‧nneet
2.	läm‧pe‧net	läm‧pe‧nette	et läm‧pe‧ne	ette läm‧pe‧ne	2.	olet läm‧me‧nnyt	olette läm‧me‧nneet	et ole läm‧me‧nnyt	ette ole läm‧me‧nneet
3.	läm‧pe‧nee	läm‧pe‧nevät	ei läm‧pe‧ne	eivät läm‧pe‧ne	3.	on läm‧me‧nnyt	ovat läm‧me‧nneet	ei ole läm‧me‧nnyt	eivät ole läm‧me‧nneet
str. bierna	läm‧me‧tään		ei läm‧me‧tä		str. bierna	on läm‧me‧tty		ei ole läm‧me‧tty
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	läm‧pe‧nin	läm‧pe‧nimme	en läm‧me‧nnyt	emme läm‧me‧nneet	1.	olin läm‧me‧nnyt	olimme läm‧me‧nneet	en ollut läm‧me‧nnyt	emme olleet läm‧me‧nneet
2.	läm‧pe‧nit	läm‧pe‧nitte	et läm‧me‧nnyt	ette läm‧me‧nneet	2.	olit läm‧me‧nnyt	olitte läm‧me‧nneet	et ollut läm‧me‧nnyt	ette olleet läm‧me‧nneet
3.	läm‧pe‧ni	läm‧pe‧nivät	ei läm‧me‧nnyt	eivät läm‧me‧nneet	3.	oli läm‧me‧nnyt	olivat läm‧me‧nneet	ei ollut läm‧me‧nnyt	eivät olleet läm‧me‧nneet
str. bierna	läm‧me‧ttiin		ei läm‧me‧tty		str. bierna	oli läm‧me‧tty		ei ollut läm‧me‧tty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	läm‧pe‧nisin	läm‧pe‧nisimme	en läm‧pe‧nisi	emme läm‧pe‧nisi	1.	olisin läm‧me‧nnyt	olisimme läm‧me‧nneet	en olisi läm‧me‧nnyt	emme olisi läm‧me‧nneet
2.	läm‧pe‧nisit	läm‧pe‧nisitte	et läm‧pe‧nisi	ette läm‧pe‧nisi	2.	olisit läm‧me‧nnyt	olisitte läm‧me‧nneet	et olisi läm‧me‧nnyt	ette olisi läm‧me‧nneet
3.	läm‧pe‧nisi	läm‧pe‧nisivät	ei läm‧pe‧nisi	eivät läm‧pe‧nisi	3.	olisi läm‧me‧nnyt	olisivat läm‧me‧nneet	ei olisi läm‧me‧nnyt	eivät olisi läm‧me‧nneet
str. bierna	läm‧me‧ttäisiin		ei läm‧me‧ttäisi		str. bierna	olisi läm‧me‧tty		ei olisi läm‧me‧tty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	läm‧me‧tkäämme	–	älkäämme läm‧me‧tkö	1.	–	olkaamme läm‧me‧nneet	–	älkäämme olko läm‧me‧nneet
2.	läm‧pe‧ne	läm‧me‧tkää	älä läm‧pe‧ne	älkää läm‧me‧tkö	2.	ole läm‧me‧nnyt	olkaa läm‧me‧nneet	älä ole läm‧me‧nnyt	älkää olko läm‧me‧nneet
3.	läm‧me‧tköön	läm‧me‧tkööt	älköön läm‧me‧tkö	älkööt läm‧me‧tkö	3.	olkoon läm‧me‧nnyt	olkoot läm‧me‧nneet	älköön olko läm‧me‧nnyt	älkööt ole läm‧me‧nneet
str. bierna	läm‧me‧ttäköön		älköön läm‧me‧ttäkö		str. bierna	olkoon läm‧me‧tty		älköön olko läm‧me‧tty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	läm‧me‧nnen	läm‧me‧nnemme	en läm‧me‧nne	emme läm‧me‧nne	1.	lienen läm‧me‧nnyt	lienemme läm‧me‧nneet	en liene läm‧me‧nnyt	emme liene läm‧me‧nneet
2.	läm‧me‧nnet	läm‧me‧nnette	et läm‧me‧nne	ette läm‧me‧nne	2.	lienet läm‧me‧nnyt	lienette läm‧me‧nneet	et liene läm‧me‧nnyt	ette liene läm‧me‧nneet
3.	läm‧me‧nnee	läm‧me‧nnevät	ei läm‧me‧nne	eivät läm‧me‧nne	3.	lienee läm‧me‧nnyt	lienevät läm‧me‧nneet	ei liene läm‧me‧nnyt	eivät liene läm‧me‧nneet
str. bierna	läm‧me‧ttäneen		ei läm‧me‧ttäne		str. bierna	lienee läm‧me‧tty		ei liene läm‧me‧tty

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		läm‧me‧tä		cz. teraźniejszego	läm‧pe‧nevä	läm‧me‧ttävä
rozszerzony I		läm‧me‧täkseen²		cz. przeszłego	läm‧me‧nnyt	läm‧me‧tty
II	inessivus	läm‧me‧tessä¹	läm‧me‧ttäessä	sprawcy	läm‧pe‧nemä^1, 3
II	instructivus	läm‧me‧ten	–	przeczący	läm‧pe‧nemätön
III	inessivus	läm‧pe‧nemässä	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	läm‧pe‧nemästä	–
	illativus	läm‧pe‧nemään	–
	adessivus	läm‧pe‧nemällä	–
	abessivus	läm‧pe‧nemättä	–
	instructivus	läm‧pe‧nemän	läm‧me‧ttämän
IV	mianownik	läm‧pe‧neminen
IV	partitivus	läm‧pe‧nemistä
V		läm‧pe‧nemäisillän²

L edytuj

tylne edytuj

zakończone na -jeta (j → k)

Przykład poniżej: bezokolicznik valjeta, temat val-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	val‧ke‧nen	val‧ke‧nemme	en val‧ke‧ne	emme val‧ke‧ne	1.	olen val‧je‧nnut	olemme val‧je‧nneet	en ole val‧je‧nnut	emme ole val‧je‧nneet
2.	val‧ke‧net	val‧ke‧nette	et val‧ke‧ne	ette val‧ke‧ne	2.	olet val‧je‧nnut	olette val‧je‧nneet	et ole val‧je‧nnut	ette ole val‧je‧nneet
3.	val‧ke‧nee	val‧ke‧nevat	ei val‧ke‧ne	eivät val‧ke‧ne	3.	on val‧je‧nnut	ovat val‧je‧nneet	ei ole val‧je‧nnut	eivät ole val‧je‧nneet
str. bierna	val‧je‧taan		ei val‧je‧ta		str. bierna	on val‧je‧ttu		ei ole val‧je‧ttu
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	val‧ke‧nin	val‧ke‧nimme	en val‧je‧nnut	emme val‧je‧nneet	1.	olin val‧je‧nnut	olimme val‧je‧nneet	en ollut val‧je‧nnut	emme olleet val‧je‧nneet
2.	val‧ke‧nit	val‧ke‧nitte	et val‧je‧nnut	ette val‧je‧nneet	2.	olit val‧je‧nnut	olitte val‧je‧nneet	et ollut val‧je‧nnut	ette olleet val‧je‧nneet
3.	val‧ke‧ni	val‧ke‧nivat	ei val‧je‧nnut	eivät val‧je‧nneet	3.	oli val‧je‧nnut	olivat val‧je‧nneet	ei ollut val‧je‧nnut	eivät olleet val‧je‧nneet
str. bierna	val‧je‧ttiin		ei val‧je‧ttu		str. bierna	oli val‧je‧ttu		ei ollut val‧je‧ttu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	val‧ke‧nisin	val‧ke‧nisimme	en val‧ke‧nisi	emme val‧ke‧nisi	1.	olisin val‧je‧nnut	olisimme val‧je‧nneet	en olisi val‧je‧nnut	emme olisi val‧je‧nneet
2.	val‧ke‧nisit	val‧ke‧nisitte	et val‧ke‧nisi	ette val‧ke‧nisi	2.	olisit val‧je‧nnut	olisitte val‧je‧nneet	et olisi val‧je‧nnut	ette olisi val‧je‧nneet
3.	val‧ke‧nisi	val‧ke‧nisivat	ei val‧ke‧nisi	eivät val‧ke‧nisi	3.	olisi val‧je‧nnut	olisivat val‧je‧nneet	ei olisi val‧je‧nnut	eivät olisi val‧je‧nneet
str. bierna	val‧je‧ttaisiin		ei val‧je‧ttaisi		str. bierna	olisi val‧je‧ttu		ei olisi val‧je‧ttu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	val‧je‧tkaamme	–	älkäämme val‧je‧tko	1.	–	olkaamme val‧je‧nneet	–	älkäämme olko val‧je‧nneet
2.	val‧ke‧ne	val‧je‧tkaa	älä val‧ke‧ne	älkää val‧je‧tko	2.	ole val‧je‧nnut	olkaa val‧je‧nneet	älä ole val‧je‧nnut	älkää olko val‧je‧nneet
3.	val‧je‧tkoon	val‧je‧tkoot	älköön val‧je‧tko	älkööt val‧je‧tko	3.	olkoon val‧je‧nnut	olkoot val‧je‧nneet	älköön olko val‧je‧nnut	älkööt ole val‧je‧nneet
str. bierna	val‧je‧ttakoon		älköön val‧je‧ttako		str. bierna	olkoon val‧je‧ttu		älköön olko val‧je‧ttu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	val‧je‧nnen	val‧je‧nnemme	en val‧je‧nne	emme val‧je‧nne	1.	lienen val‧je‧nnut	lienemme val‧je‧nneet	en liene val‧je‧nnut	emme liene val‧je‧nneet
2.	val‧je‧nnet	val‧je‧nnette	et val‧je‧nne	ette val‧je‧nne	2.	lienet val‧je‧nnut	lienette val‧je‧nneet	et liene val‧je‧nnut	ette liene val‧je‧nneet
3.	val‧je‧nnee	val‧je‧nnevat	ei val‧je‧nne	eivät val‧je‧nne	3.	lienee val‧je‧nnut	lienevät val‧je‧nneet	ei liene val‧je‧nnut	eivät liene val‧je‧nneet
str. bierna	val‧je‧ttaneen		ei val‧je‧ttane		str. bierna	lienee val‧je‧ttu		ei liene val‧je‧ttu

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		val‧je‧ta		cz. teraźniejszego	val‧ke‧neva	val‧je‧ttava
rozszerzony I		val‧je‧takseen²		cz. przeszłego	val‧je‧nnut	val‧je‧ttu
II	inessivus	val‧je‧tessa¹	val‧je‧ttaessa	sprawcy	val‧ke‧nema^1, 3
II	instructivus	val‧je‧ten	–	przeczący	val‧ke‧nematon
III	inessivus	val‧ke‧nemassa	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	val‧ke‧nemasta	–
	illativus	val‧ke‧nemaan	–
	adessivus	val‧ke‧nemalla	–
	abessivus	val‧ke‧nematta	–
	instructivus	val‧ke‧neman	val‧je‧ttaman
IV	mianownik	val‧ke‧neminen
IV	partitivus	val‧ke‧nemista
V		val‧ke‧nemaisillan²

przednie edytuj

zakończone na -jetä (j → k)

Przykład poniżej: bezokolicznik seljetä, temat sel-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	sel‧ke‧nen	sel‧ke‧nemme	en sel‧ke‧ne	emme sel‧ke‧ne	1.	olen sel‧je‧nnyt	olemme sel‧je‧nneet	en ole sel‧je‧nnyt	emme ole sel‧je‧nneet
2.	sel‧ke‧net	sel‧ke‧nette	et sel‧ke‧ne	ette sel‧ke‧ne	2.	olet sel‧je‧nnyt	olette sel‧je‧nneet	et ole sel‧je‧nnyt	ette ole sel‧je‧nneet
3.	sel‧ke‧nee	sel‧ke‧nevät	ei sel‧ke‧ne	eivät sel‧ke‧ne	3.	on sel‧je‧nnyt	ovat sel‧je‧nneet	ei ole sel‧je‧nnyt	eivät ole sel‧je‧nneet
str. bierna	sel‧je‧tään		ei sel‧je‧tä		str. bierna	on sel‧je‧tty		ei ole sel‧je‧tty
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	sel‧ke‧nin	sel‧ke‧nimme	en sel‧je‧nnyt	emme sel‧je‧nneet	1.	olin sel‧je‧nnyt	olimme sel‧je‧nneet	en ollut sel‧je‧nnyt	emme olleet sel‧je‧nneet
2.	sel‧ke‧nit	sel‧ke‧nitte	et sel‧je‧nnyt	ette sel‧je‧nneet	2.	olit sel‧je‧nnyt	olitte sel‧je‧nneet	et ollut sel‧je‧nnyt	ette olleet sel‧je‧nneet
3.	sel‧ke‧ni	sel‧ke‧nivät	ei sel‧je‧nnyt	eivät sel‧je‧nneet	3.	oli sel‧je‧nnyt	olivat sel‧je‧nneet	ei ollut sel‧je‧nnyt	eivät olleet sel‧je‧nneet
str. bierna	sel‧je‧ttiin		ei sel‧je‧tty		str. bierna	oli sel‧je‧tty		ei ollut sel‧je‧tty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	sel‧ke‧nisin	sel‧ke‧nisimme	en sel‧ke‧nisi	emme sel‧ke‧nisi	1.	olisin sel‧je‧nnyt	olisimme sel‧je‧nneet	en olisi sel‧je‧nnyt	emme olisi sel‧je‧nneet
2.	sel‧ke‧nisit	sel‧ke‧nisitte	et sel‧ke‧nisi	ette sel‧ke‧nisi	2.	olisit sel‧je‧nnyt	olisitte sel‧je‧nneet	et olisi sel‧je‧nnyt	ette olisi sel‧je‧nneet
3.	sel‧ke‧nisi	sel‧ke‧nisivät	ei sel‧ke‧nisi	eivät sel‧ke‧nisi	3.	olisi sel‧je‧nnyt	olisivat sel‧je‧nneet	ei olisi sel‧je‧nnyt	eivät olisi sel‧je‧nneet
str. bierna	sel‧je‧ttäisiin		ei sel‧je‧ttäisi		str. bierna	olisi sel‧je‧tty		ei olisi sel‧je‧tty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	sel‧je‧tkäämme	–	älkäämme sel‧je‧tkö	1.	–	olkaamme sel‧je‧nneet	–	älkäämme olko sel‧je‧nneet
2.	sel‧ke‧ne	sel‧je‧tkää	älä sel‧ke‧ne	älkää sel‧je‧tkö	2.	ole sel‧je‧nnyt	olkaa sel‧je‧nneet	älä ole sel‧je‧nnyt	älkää olko sel‧je‧nneet
3.	sel‧je‧tköön	sel‧je‧tkööt	älköön sel‧je‧tkö	älkööt sel‧je‧tkö	3.	olkoon sel‧je‧nnyt	olkoot sel‧je‧nneet	älköön olko sel‧je‧nnyt	älkööt ole sel‧je‧nneet
str. bierna	sel‧je‧ttäköön		älköön sel‧je‧ttäkö		str. bierna	olkoon sel‧je‧tty		älköön olko sel‧je‧tty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	sel‧je‧nnen	sel‧je‧nnemme	en sel‧je‧nne	emme sel‧je‧nne	1.	lienen sel‧je‧nnyt	lienemme sel‧je‧nneet	en liene sel‧je‧nnyt	emme liene sel‧je‧nneet
2.	sel‧je‧nnet	sel‧je‧nnette	et sel‧je‧nne	ette sel‧je‧nne	2.	lienet sel‧je‧nnyt	lienette sel‧je‧nneet	et liene sel‧je‧nnyt	ette liene sel‧je‧nneet
3.	sel‧je‧nnee	sel‧je‧nnevät	ei sel‧je‧nne	eivät sel‧je‧nne	3.	lienee sel‧je‧nnyt	lienevät sel‧je‧nneet	ei liene sel‧je‧nnyt	eivät liene sel‧je‧nneet
str. bierna	sel‧je‧ttäneen		ei sel‧je‧ttäne		str. bierna	lienee sel‧je‧tty		ei liene sel‧je‧tty

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		sel‧je‧tä		cz. teraźniejszego	sel‧ke‧nevä	sel‧je‧ttävä
rozszerzony I		sel‧je‧täkseen²		cz. przeszłego	sel‧je‧nnyt	sel‧je‧tty
II	inessivus	sel‧je‧tessä¹	sel‧je‧ttäessä	sprawcy	sel‧ke‧nemä^1, 3
II	instructivus	sel‧je‧ten	–	przeczący	sel‧ke‧nemätön
III	inessivus	sel‧ke‧nemässä	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	sel‧ke‧nemästä	–
	illativus	sel‧ke‧nemään	–
	adessivus	sel‧ke‧nemällä	–
	abessivus	sel‧ke‧nemättä	–
	instructivus	sel‧ke‧nemän	sel‧je‧ttämän
IV	mianownik	sel‧ke‧neminen
IV	partitivus	sel‧ke‧nemistä
V		sel‧ke‧nemäisillän²