Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/1a

<< Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/1

C edytuj

tylne edytuj

zakończone na -ttaa (tt → t)

Przykład poniżej: bezokolicznik asettaa, temat aset-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	aset‧a‧n	aset‧a‧mme	en aset‧a	emme aset‧a	1.	olen aset‧ta‧nut	olemme aset‧ta‧neet	en ole aset‧ta‧nut	emme ole aset‧ta‧neet
2.	aset‧a‧t	aset‧a‧tte	et aset‧a	ette aset‧a	2.	olet aset‧ta‧nut	olette aset‧ta‧neet	et ole aset‧ta‧nut	ette ole aset‧ta‧neet
3.	aset‧ta‧a	aset‧ta‧vat	ei aset‧a	eivät aset‧a	3.	on aset‧ta‧nut	ovat aset‧ta‧neet	ei ole aset‧ta‧nut	eivät ole aset‧ta‧neet
str. bierna	aset‧e‧taan		ei aset‧e‧ta		str. bierna	on aset‧e‧ttu		ei ole aset‧e‧ttu
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	aset‧i‧n	aset‧i‧mme	en aset‧ta‧nut	emme aset‧ta‧neet	1.	olin aset‧ta‧nut	olimme aset‧ta‧neet	en ollut aset‧ta‧nut	emme olleet aset‧ta‧neet
2.	aset‧i‧t	aset‧i‧tte	et aset‧ta‧nut	ette aset‧ta‧neet	2.	olit aset‧ta‧nut	olitte aset‧ta‧neet	et ollut aset‧ta‧nut	ette olleet aset‧ta‧neet
3.	aset‧ti	aset‧ti‧vat	ei aset‧ta‧nut	eivät aset‧ta‧neet	3.	oli aset‧ta‧nut	olivat aset‧ta‧neet	ei ollut aset‧ta‧nut	eivät olleet aset‧ta‧neet
str. bierna	aset‧e‧ttiin		ei aset‧e‧ttu		str. bierna	oli aset‧e‧ttu		ei ollut aset‧e‧ttu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	aset‧ta‧isin	aset‧ta‧isimme	en aset‧ta‧isi	emme aset‧ta‧isi	1.	olisin aset‧ta‧nut	olisimme aset‧ta‧neet	en olisi aset‧ta‧nut	emme olisi aset‧ta‧neet
2.	aset‧ta‧isit	aset‧ta‧isitte	et aset‧ta‧isi	ette aset‧ta‧isi	2.	olisit aset‧ta‧nut	olisitte aset‧ta‧neet	et olisi aset‧ta‧nut	ette olisi aset‧ta‧neet
3.	aset‧ta‧isi	aset‧ta‧isivat	ei aset‧ta‧isi	eivät aset‧ta‧isi	3.	olisi aset‧ta‧nut	olisivat aset‧ta‧neet	ei olisi aset‧ta‧nut	eivät olisi aset‧ta‧neet
str. bierna	aset‧e‧ttaisiin		ei aset‧e‧ttaisi		str. bierna	olisi aset‧e‧ttu		ei olisi aset‧e‧ttu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	aset‧ta‧kaamme	–	älkäämme aset‧ta‧ko	1.	–	olkaamme aset‧ta‧neet	–	älkäämme olko aset‧ta‧neet
2.	aset‧a	aset‧ta‧kaa	älä aset‧a	älkää aset‧ta‧ko	2.	ole aset‧ta‧nut	olkaa aset‧ta‧neet	älä ole aset‧ta‧nut	älkää olko aset‧ta‧neet
3.	aset‧ta‧koon	aset‧ta‧koot	älköön aset‧ta‧ko	älkööt aset‧ta‧ko	3.	olkoon aset‧ta‧nut	olkoot aset‧ta‧neet	älköön olko aset‧ta‧nut	älkööt ole aset‧ta‧neet
str. bierna	aset‧e‧ttakoon		älköön aset‧e‧ttako		str. bierna	olkoon aset‧e‧ttu		älköön olko aset‧e‧ttu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	aset‧ta‧nen	aset‧ta‧nemme	en aset‧ta‧ne	emme aset‧ta‧ne	1.	lienen aset‧ta‧nut	lienemme aset‧ta‧neet	en liene aset‧ta‧nut	emme liene aset‧ta‧neet
2.	aset‧ta‧net	aset‧ta‧nette	et aset‧ta‧ne	ette aset‧ta‧ne	2.	lienet aset‧ta‧nut	lienette aset‧ta‧neet	et liene aset‧ta‧nut	ette liene aset‧ta‧neet
3.	aset‧ta‧nee	aset‧ta‧nevat	ei aset‧ta‧ne	eivät aset‧ta‧ne	3.	lienee aset‧ta‧nut	lienevät aset‧ta‧neet	ei liene aset‧ta‧nut	eivät liene aset‧ta‧neet
str. bierna	aset‧e‧ttaneen		ei aset‧e‧ttane		str. bierna	lienee aset‧e‧ttu		ei liene aset‧e‧ttu

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		asettaa		cz. teraźniejszego	aset‧ta‧va	aset‧e‧ttava
rozszerzony I		asettaakseen²		cz. przeszłego	aset‧ta‧nut	aset‧e‧ttu
II	inessivus	aset‧ta‧essa¹	aset‧e‧ttaessa	sprawcy	aset‧ta‧ma^1, 3
II	instructivus	aset‧ta‧en	–	przeczący	aset‧ta‧maton
III	inessivus	aset‧ta‧massa	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	aset‧ta‧masta	–
	illativus	aset‧ta‧maan	–
	adessivus	aset‧ta‧malla	–
	abessivus	aset‧ta‧matta	–
	instructivus	aset‧ta‧man	aset‧e‧ttaman
IV	mianownik	aset‧ta‧minen
IV	partitivus	aset‧ta‧mista
V		aset‧ta‧maisillan²

przednie edytuj

zakończone na -ttää (tt → t)

Przykład poniżej: bezokolicznik välittää, temat välit-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	välit‧ä‧n	välit‧ä‧mme	en välit‧ä	emme välit‧ä	1.	olen välit‧tä‧nyt	olemme välit‧tä‧neet	en ole välit‧tä‧nyt	emme ole välit‧tä‧neet
2.	välit‧ä‧t	välit‧ä‧tte	et välit‧ä	ette välit‧ä	2.	olet välit‧tä‧nyt	olette välit‧tä‧neet	et ole välit‧tä‧nyt	ette ole välit‧tä‧neet
3.	välit‧tä‧ä	välit‧tä‧vät	ei välit‧ä	eivät välit‧ä	3.	on välit‧tä‧nyt	ovat välit‧tä‧neet	ei ole välit‧tä‧nyt	eivät ole välit‧tä‧neet
str. bierna	välit‧e‧tään		ei välit‧e‧tä		str. bierna	on välit‧e‧tty		ei ole välit‧e‧tty
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	välit‧i‧n	välit‧i‧mme	en välit‧tä‧nyt	emme välit‧tä‧neet	1.	olin välit‧tä‧nyt	olimme välit‧tä‧neet	en ollut välit‧tä‧nyt	emme olleet välit‧tä‧neet
2.	välit‧i‧t	välit‧i‧tte	et välit‧tä‧nyt	ette välit‧tä‧neet	2.	olit välit‧tä‧nyt	olitte välit‧tä‧neet	et ollut välit‧tä‧nyt	ette olleet välit‧tä‧neet
3.	välit‧ti	välit‧ti‧vät	ei välit‧tä‧nyt	eivät välit‧tä‧neet	3.	oli välit‧tä‧nyt	olivat välit‧tä‧neet	ei ollut välit‧tä‧nyt	eivät olleet välit‧tä‧neet
str. bierna	välit‧e‧ttiin		ei välit‧e‧tty		str. bierna	oli välit‧e‧tty		ei ollut välit‧e‧tty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	välit‧tä‧isin	välit‧tä‧isimme	en välit‧tä‧isi	emme välit‧tä‧isi	1.	olisin välit‧tä‧nyt	olisimme välit‧tä‧neet	en olisi välit‧tä‧nyt	emme olisi välit‧tä‧neet
2.	välit‧tä‧isit	välit‧tä‧isitte	et välit‧tä‧isi	ette välit‧tä‧isi	2.	olisit välit‧tä‧nyt	olisitte välit‧tä‧neet	et olisi välit‧tä‧nyt	ette olisi välit‧tä‧neet
3.	välit‧tä‧isi	välit‧tä‧isivät	ei välit‧tä‧isi	eivät välit‧tä‧isi	3.	olisi välit‧tä‧nyt	olisivat välit‧tä‧neet	ei olisi välit‧tä‧nyt	eivät olisi välit‧tä‧neet
str. bierna	välit‧e‧ttäisiin		ei välit‧e‧ttäisi		str. bierna	olisi välit‧e‧tty		ei olisi välit‧e‧tty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	välit‧tä‧käämme	–	älkäämme välit‧tä‧kö	1.	–	olkaamme välit‧tä‧neet	–	älkäämme olko välit‧tä‧neet
2.	välit‧ä	välit‧tä‧kää	älä välit‧ä	älkää välit‧tä‧kö	2.	ole välit‧tä‧nyt	olkaa välit‧tä‧neet	älä ole välit‧tä‧nyt	älkää olko välit‧tä‧neet
3.	välit‧tä‧köön	välit‧tä‧kööt	älköön välit‧tä‧kö	älkööt välit‧tä‧kö	3.	olkoon välit‧tä‧nyt	olkoot välit‧tä‧neet	älköön olko välit‧tä‧nyt	älkööt ole välit‧tä‧neet
str. bierna	välit‧e‧ttäköön		älköön välit‧e‧ttäkö		str. bierna	olkoon välit‧e‧tty		älköön olko välit‧e‧tty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	välit‧tä‧nen	välit‧tä‧nemme	en välit‧tä‧ne	emme välit‧tä‧ne	1.	lienen välit‧tä‧nyt	lienemme välit‧tä‧neet	en liene välit‧tä‧nyt	emme liene välit‧tä‧neet
2.	välit‧tä‧net	välit‧tä‧nette	et välit‧tä‧ne	ette välit‧tä‧ne	2.	lienet välit‧tä‧nyt	lienette välit‧tä‧neet	et liene välit‧tä‧nyt	ette liene välit‧tä‧neet
3.	välit‧tä‧nee	välit‧tä‧nevät	ei välit‧tä‧ne	eivät välit‧tä‧ne	3.	lienee välit‧tä‧nyt	lienevät välit‧tä‧neet	ei liene välit‧tä‧nyt	eivät liene välit‧tä‧neet
str. bierna	välit‧e‧ttäneen		ei välit‧e‧ttäne		str. bierna	lienee välit‧e‧tty		ei liene välit‧e‧tty

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		välittää		cz. teraźniejszego	välit‧tä‧vä	välit‧e‧ttävä
rozszerzony I		välittääkseen²		cz. przeszłego	välit‧tä‧nyt	välit‧e‧tty
II	inessivus	välit‧tä‧essä¹	välit‧e‧ttäessä	sprawcy	välit‧tä‧mä^1, 3
II	instructivus	välit‧tä‧en	–	przeczący	välit‧tä‧mätön
III	inessivus	välit‧tä‧mässä	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	välit‧tä‧mästä	–
	illativus	välit‧tä‧mään	–
	adessivus	välit‧tä‧mällä	–
	abessivus	välit‧tä‧mättä	–
	instructivus	välit‧tä‧män	välit‧e‧ttämän
IV	mianownik	välit‧tä‧minen
IV	partitivus	välit‧tä‧mistä
V		välit‧tä‧mäisillän²

D edytuj

zakończone na -kaa (k → —)

Przykład poniżej: bezokolicznik purkaa, temat pur-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	pur‧a‧n	pur‧a‧mme	en pur‧a	emme pur‧a	1.	olen pur‧ka‧nut	olemme pur‧ka‧neet	en ole pur‧ka‧nut	emme ole pur‧ka‧neet
2.	pur‧a‧t	pur‧a‧tte	et pur‧a	ette pur‧a	2.	olet pur‧ka‧nut	olette pur‧ka‧neet	et ole pur‧ka‧nut	ette ole pur‧ka‧neet
3.	pur‧ka‧a	pur‧ka‧vat	ei pur‧a	eivät pur‧a	3.	on pur‧ka‧nut	ovat pur‧ka‧neet	ei ole pur‧ka‧nut	eivät ole pur‧ka‧neet
str. bierna	pur‧e‧taan		ei pur‧e‧ta		str. bierna	on pur‧e‧ttu		ei ole pur‧e‧ttu
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	pur‧i‧n	pur‧i‧mme	en pur‧ka‧nut	emme pur‧ka‧neet	1.	olin pur‧ka‧nut	olimme pur‧ka‧neet	en ollut pur‧ka‧nut	emme olleet pur‧ka‧neet
2.	pur‧i‧t	pur‧i‧tte	et pur‧ka‧nut	ette pur‧ka‧neet	2.	olit pur‧ka‧nut	olitte pur‧ka‧neet	et ollut pur‧ka‧nut	ette olleet pur‧ka‧neet
3.	pur‧ki	pur‧ki‧vat	ei pur‧ka‧nut	eivät pur‧ka‧neet	3.	oli pur‧ka‧nut	olivat pur‧ka‧neet	ei ollut pur‧ka‧nut	eivät olleet pur‧ka‧neet
str. bierna	pur‧e‧ttiin		ei pur‧e‧ttu		str. bierna	oli pur‧e‧ttu		ei ollut pur‧e‧ttu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	pur‧ka‧isin	pur‧ka‧isimme	en pur‧ka‧isi	emme pur‧ka‧isi	1.	olisin pur‧ka‧nut	olisimme pur‧ka‧neet	en olisi pur‧ka‧nut	emme olisi pur‧ka‧neet
2.	pur‧ka‧isit	pur‧ka‧isitte	et pur‧ka‧isi	ette pur‧ka‧isi	2.	olisit pur‧ka‧nut	olisitte pur‧ka‧neet	et olisi pur‧ka‧nut	ette olisi pur‧ka‧neet
3.	pur‧ka‧isi	pur‧ka‧isivat	ei pur‧ka‧isi	eivät pur‧ka‧isi	3.	olisi pur‧ka‧nut	olisivat pur‧ka‧neet	ei olisi pur‧ka‧nut	eivät olisi pur‧ka‧neet
str. bierna	pur‧e‧ttaisiin		ei pur‧e‧ttaisi		str. bierna	olisi pur‧e‧ttu		ei olisi pur‧e‧ttu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	pur‧ka‧kaamme	–	älkäämme pur‧ka‧ko	1.	–	olkaamme pur‧ka‧neet	–	älkäämme olko pur‧ka‧neet
2.	pur‧a	pur‧ka‧kaa	älä pur‧a	älkää pur‧ka‧ko	2.	ole pur‧ka‧nut	olkaa pur‧ka‧neet	älä ole pur‧ka‧nut	älkää olko pur‧ka‧neet
3.	pur‧ka‧koon	pur‧ka‧koot	älköön pur‧ka‧ko	älkööt pur‧ka‧ko	3.	olkoon pur‧ka‧nut	olkoot pur‧ka‧neet	älköön olko pur‧ka‧nut	älkööt ole pur‧ka‧neet
str. bierna	pur‧e‧ttakoon		älköön pur‧e‧ttako		str. bierna	olkoon pur‧e‧ttu		älköön olko pur‧e‧ttu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	pur‧ka‧nen	pur‧ka‧nemme	en pur‧ka‧ne	emme pur‧ka‧ne	1.	lienen pur‧ka‧nut	lienemme pur‧ka‧neet	en liene pur‧ka‧nut	emme liene pur‧ka‧neet
2.	pur‧ka‧net	pur‧ka‧nette	et pur‧ka‧ne	ette pur‧ka‧ne	2.	lienet pur‧ka‧nut	lienette pur‧ka‧neet	et liene pur‧ka‧nut	ette liene pur‧ka‧neet
3.	pur‧ka‧nee	pur‧ka‧nevat	ei pur‧ka‧ne	eivät pur‧ka‧ne	3.	lienee pur‧ka‧nut	lienevät pur‧ka‧neet	ei liene pur‧ka‧nut	eivät liene pur‧ka‧neet
str. bierna	pur‧e‧ttaneen		ei pur‧e‧ttane		str. bierna	lienee pur‧e‧ttu		ei liene pur‧e‧ttu

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		purkaa		cz. teraźniejszego	pur‧ka‧va	pur‧e‧ttava
rozszerzony I		purkaakseen²		cz. przeszłego	pur‧ka‧nut	pur‧e‧ttu
II	inessivus	pur‧ka‧essa¹	pur‧e‧ttaessa	sprawcy	pur‧ka‧ma^1, 3
II	instructivus	pur‧ka‧en	–	przeczący	pur‧ka‧maton
III	inessivus	pur‧ka‧massa	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	pur‧ka‧masta	–
	illativus	pur‧ka‧maan	–
	adessivus	pur‧ka‧malla	–
	abessivus	pur‧ka‧matta	–
	instructivus	pur‧ka‧man	pur‧e‧ttaman
IV	mianownik	pur‧ka‧minen
IV	partitivus	pur‧ka‧mista
V		pur‧ka‧maisillan²