Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/12b

<< Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/12

zakończone na -kua, -rkua (k → –)

Przykład poniżej: bezokolicznik parkua, temat par-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. par‧u‧n par‧u‧mme en par‧u emme par‧u 1. olen par‧ku‧nut olemme par‧ku‧neet en ole par‧ku‧nut emme ole par‧ku‧neet
2. par‧u‧t par‧u‧tte et par‧u ette par‧u 2. olet par‧ku‧nut olette par‧ku‧neet et ole par‧ku‧nut ette ole par‧ku‧neet
3. par‧ku‧u par‧ku‧vat ei par‧u eivät par‧u 3. on par‧ku‧nut ovat par‧ku‧neet ei ole par‧ku‧nut eivät ole par‧ku‧neet
str. bierna par‧u‧taan ei par‧u‧ta str. bierna on par‧u‧ttu ei ole par‧u‧ttu
imperfekt czas zaprzeszły
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. par‧u‧in par‧u‧imme en par‧ku‧nut emme par‧ku‧neet 1. olin par‧ku‧nut olimme par‧ku‧neet en ollut par‧ku‧nut emme olleet par‧ku‧neet
2. par‧u‧it par‧u‧itte et par‧ku‧nut ette par‧ku‧neet 2. olit par‧ku‧nut olitte par‧ku‧neet et ollut par‧ku‧nut ette olleet par‧ku‧neet
3. par‧ku‧i par‧ku‧ivat ei par‧ku‧nut eivät par‧ku‧neet 3. oli par‧ku‧nut olivat par‧ku‧neet ei ollut par‧ku‧nut eivät olleet par‧ku‧neet
str. bierna par‧u‧ttiin ei par‧u‧ttu str. bierna oli par‧u‧ttu ei ollut par‧u‧ttu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. par‧ku‧isin par‧ku‧isimme en par‧ku‧isi emme par‧ku‧isi 1. olisin par‧ku‧nut olisimme par‧ku‧neet en olisi par‧ku‧nut emme olisi par‧ku‧neet
2. par‧ku‧isit par‧ku‧isitte et par‧ku‧isi ette par‧ku‧isi 2. olisit par‧ku‧nut olisitte par‧ku‧neet et olisi par‧ku‧nut ette olisi par‧ku‧neet
3. par‧ku‧isi par‧ku‧isivat ei par‧ku‧isi eivät par‧ku‧isi 3. olisi par‧ku‧nut olisivat par‧ku‧neet ei olisi par‧ku‧nut eivät olisi par‧ku‧neet
str. bierna par‧u‧ttaisiin ei par‧u‧ttaisi str. bierna olisi par‧u‧ttu ei olisi par‧u‧ttu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. par‧ku‧kaamme älkäämme par‧ku‧ko 1. olkaamme par‧ku‧neet älkäämme olko par‧ku‧neet
2. par‧u par‧ku‧kaa älä par‧u älkää par‧ku‧ko 2. ole par‧ku‧nut olkaa par‧ku‧neet älä ole par‧ku‧nut älkää olko par‧ku‧neet
3. par‧ku‧koon par‧ku‧koot älköön par‧ku‧ko älkööt par‧ku‧ko 3. olkoon par‧ku‧nut olkoot par‧ku‧neet älköön olko par‧ku‧nut älkööt ole par‧ku‧neet
str. bierna par‧u‧ttakoon älköön par‧u‧ttako str. bierna olkoon par‧u‧ttu älköön olko par‧u‧ttu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. par‧ku‧nen par‧ku‧nemme en par‧ku‧ne emme par‧ku‧ne 1. lienen par‧ku‧nut lienemme par‧ku‧neet en liene par‧ku‧nut emme liene par‧ku‧neet
2. par‧ku‧net par‧ku‧nette et par‧ku‧ne ette par‧ku‧ne 2. lienet par‧ku‧nut lienette par‧ku‧neet et liene par‧ku‧nut ette liene par‧ku‧neet
3. par‧ku‧nee par‧ku‧nevat ei par‧ku‧ne eivät par‧ku‧ne 3. lienee par‧ku‧nut lienevät par‧ku‧neet ei liene par‧ku‧nut eivät liene par‧ku‧neet
str. bierna par‧u‧ttaneen ei par‧u‧ttane str. bierna lienee par‧u‧ttu ei liene par‧u‧ttu


Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy
str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna
I par‧ku‧a cz. teraźniejszego par‧ku‧va par‧u‧ttava
rozszerzony I par‧ku‧akseen2 cz. przeszłego par‧ku‧nut par‧u‧ttu
II inessivus par‧ku‧essa1 par‧u‧ttaessa sprawcy par‧ku‧ma1, 3
instructivus par‧ku‧en przeczący par‧ku‧maton
III inessivus par‧ku‧massa 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym.

2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej.
3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.

elativus par‧ku‧masta
illativus par‧ku‧maan
adessivus par‧ku‧malla
abessivus par‧ku‧matta
instructivus par‧ku‧man par‧u‧ttaman
IV mianownik par‧ku‧minen
partitivus par‧ku‧mista
V par‧ku‧maisillaan2

przednie

edytuj
zakończone na -kyä, -rkyä (k → –)

Przykład poniżej: bezokolicznik näkyä, temat nä-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. nä‧y‧n nä‧y‧mme en nä‧y emme nä‧y 1. olen nä‧ky‧nyt olemme nä‧ky‧neet en ole nä‧ky‧nyt emme ole nä‧ky‧neet
2. nä‧y‧t nä‧y‧tte et nä‧y ette nä‧y 2. olet nä‧ky‧nyt olette nä‧ky‧neet et ole nä‧ky‧nyt ette ole nä‧ky‧neet
3. nä‧ky‧y nä‧ky‧vät ei nä‧y eivät nä‧y 3. on nä‧ky‧nyt ovat nä‧ky‧neet ei ole nä‧ky‧nyt eivät ole nä‧ky‧neet
str. bierna nä‧y‧tään ei nä‧y‧tä str. bierna on nä‧y‧tty ei ole nä‧y‧tty
imperfekt czas zaprzeszły
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. nä‧y‧in nä‧y‧imme en nä‧ky‧nyt emme nä‧ky‧neet 1. olin nä‧ky‧nyt olimme nä‧ky‧neet en ollut nä‧ky‧nyt emme olleet nä‧ky‧neet
2. nä‧y‧it nä‧y‧itte et nä‧ky‧nyt ette nä‧ky‧neet 2. olit nä‧ky‧nyt olitte nä‧ky‧neet et ollut nä‧ky‧nyt ette olleet nä‧ky‧neet
3. nä‧ky‧i nä‧ky‧ivät ei nä‧ky‧nyt eivät nä‧ky‧neet 3. oli nä‧ky‧nyt olivat nä‧ky‧neet ei ollut nä‧ky‧nyt eivät olleet nä‧ky‧neet
str. bierna nä‧y‧ttiin ei nä‧y‧tty str. bierna oli nä‧y‧tty ei ollut nä‧y‧tty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. nä‧ky‧isin nä‧ky‧isimme en nä‧ky‧isi emme nä‧ky‧isi 1. olisin nä‧ky‧nyt olisimme nä‧ky‧neet en olisi nä‧ky‧nyt emme olisi nä‧ky‧neet
2. nä‧ky‧isit nä‧ky‧isitte et nä‧ky‧isi ette nä‧ky‧isi 2. olisit nä‧ky‧nyt olisitte nä‧ky‧neet et olisi nä‧ky‧nyt ette olisi nä‧ky‧neet
3. nä‧ky‧isi nä‧ky‧isivät ei nä‧ky‧isi eivät nä‧ky‧isi 3. olisi nä‧ky‧nyt olisivat nä‧ky‧neet ei olisi nä‧ky‧nyt eivät olisi nä‧ky‧neet
str. bierna nä‧y‧ttäisiin ei nä‧y‧ttäisi str. bierna olisi nä‧y‧tty ei olisi nä‧y‧tty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. nä‧ky‧käämme älkäämme nä‧ky‧kö 1. olkaamme nä‧ky‧neet älkäämme olko nä‧ky‧neet
2. nä‧y nä‧ky‧kää älä nä‧y älkää nä‧ky‧kö 2. ole nä‧ky‧nyt olkaa nä‧ky‧neet älä ole nä‧ky‧nyt älkää olko nä‧ky‧neet
3. nä‧ky‧köön nä‧ky‧kööt älköön nä‧ky‧kö älkööt nä‧ky‧kö 3. olkoon nä‧ky‧nyt olkoot nä‧ky‧neet älköön olko nä‧ky‧nyt älkööt ole nä‧ky‧neet
str. bierna nä‧y‧ttäköön älköön nä‧y‧ttäkö str. bierna olkoon nä‧y‧tty älköön olko nä‧y‧tty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. nä‧ky‧nen nä‧ky‧nemme en nä‧ky‧ne emme nä‧ky‧ne 1. lienen nä‧ky‧nyt lienemme nä‧ky‧neet en liene nä‧ky‧nyt emme liene nä‧ky‧neet
2. nä‧ky‧net nä‧ky‧nette et nä‧ky‧ne ette nä‧ky‧ne 2. lienet nä‧ky‧nyt lienette nä‧ky‧neet et liene nä‧ky‧nyt ette liene nä‧ky‧neet
3. nä‧ky‧nee nä‧ky‧nevät ei nä‧ky‧ne eivät nä‧ky‧ne 3. lienee nä‧ky‧nyt lienevät nä‧ky‧neet ei liene nä‧ky‧nyt eivät liene nä‧ky‧neet
str. bierna nä‧y‧ttäneen ei nä‧ky‧ttäne str. bierna lienee nä‧y‧tty ei liene nä‧y‧tty


Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy
str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna
I nä‧ky‧ä cz. teraźniejszego nä‧ky‧vä nä‧y‧ttävä
rozszerzony I nä‧ky‧äkseen2 cz. przeszłego nä‧ky‧nyt nä‧y‧tty
II inessivus nä‧ky‧essä1 nä‧y‧ttäessä sprawcy nä‧ky‧mä1, 3
instructivus nä‧ky‧en przeczący nä‧ky‧mätön
III inessivus nä‧ky‧mässä 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym.

2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej.
3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.

elativus nä‧ky‧mästä
illativus nä‧ky‧mään
adessivus nä‧ky‧mällä
abessivus nä‧ky‧mättä
instructivus nä‧ky‧män nä‧y‧ttämän
IV mianownik nä‧ky‧minen
partitivus nä‧ky‧mistä
V nä‧ky‧mäisillään2
zakończone na -apua, -epua, -ipua, -opua, -upua (p → v)

Przykład poniżej: bezokolicznik taipua, temat tai-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. tai‧vu‧n tai‧vu‧mme en tai‧vu emme tai‧vu 1. olen tai‧pu‧nut olemme tai‧pu‧neet en ole tai‧pu‧nut emme ole tai‧pu‧neet
2. tai‧vu‧t tai‧vu‧tte et tai‧vu ette tai‧vu 2. olet tai‧pu‧nut olette tai‧pu‧neet et ole tai‧pu‧nut ette ole tai‧pu‧neet
3. tai‧pu‧u tai‧pu‧vat ei tai‧vu eivät tai‧vu 3. on tai‧pu‧nut ovat tai‧pu‧neet ei ole tai‧pu‧nut eivät ole tai‧pu‧neet
str. bierna tai‧vu‧taan ei tai‧vu‧ta str. bierna on tai‧vu‧ttu ei ole tai‧vu‧ttu
imperfekt czas zaprzeszły
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. tai‧vu‧in tai‧vu‧imme en tai‧pu‧nut emme tai‧pu‧neet 1. olin tai‧pu‧nut olimme tai‧pu‧neet en ollut tai‧pu‧nut emme olleet tai‧pu‧neet
2. tai‧vu‧it tai‧vu‧itte et tai‧pu‧nut ette tai‧pu‧neet 2. olit tai‧pu‧nut olitte tai‧pu‧neet et ollut tai‧pu‧nut ette olleet tai‧pu‧neet
3. tai‧pu‧i tai‧pu‧ivat ei tai‧pu‧nut eivät tai‧pu‧neet 3. oli tai‧pu‧nut olivat tai‧pu‧neet ei ollut tai‧pu‧nut eivät olleet tai‧pu‧neet
str. bierna tai‧vu‧ttiin ei tai‧vu‧ttu str. bierna oli tai‧vu‧ttu ei ollut tai‧vu‧ttu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. tai‧pu‧isin tai‧pu‧isimme en tai‧pu‧isi emme tai‧pu‧isi 1. olisin tai‧pu‧nut olisimme tai‧pu‧neet en olisi tai‧pu‧nut emme olisi tai‧pu‧neet
2. tai‧pu‧isit tai‧pu‧isitte et tai‧pu‧isi ette tai‧pu‧isi 2. olisit tai‧pu‧nut olisitte tai‧pu‧neet et olisi tai‧pu‧nut ette olisi tai‧pu‧neet
3. tai‧pu‧isi tai‧pu‧isivat ei tai‧pu‧isi eivät tai‧pu‧isi 3. olisi tai‧pu‧nut olisivat tai‧pu‧neet ei olisi tai‧pu‧nut eivät olisi tai‧pu‧neet
str. bierna tai‧vu‧ttaisiin ei tai‧vu‧ttaisi str. bierna olisi tai‧vu‧ttu ei olisi tai‧vu‧ttu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. tai‧pu‧kaamme älkäämme tai‧pu‧ko 1. olkaamme tai‧pu‧neet älkäämme olko tai‧pu‧neet
2. tai‧vu tai‧pu‧kaa älä tai‧vu älkää tai‧pu‧ko 2. ole tai‧pu‧nut olkaa tai‧pu‧neet älä ole tai‧pu‧nut älkää olko tai‧pu‧neet
3. tai‧pu‧koon tai‧pu‧koot älköön tai‧pu‧ko älkööt tai‧pu‧ko 3. olkoon tai‧pu‧nut olkoot tai‧pu‧neet älköön olko tai‧pu‧nut älkööt ole tai‧pu‧neet
str. bierna tai‧vu‧ttakoon älköön tai‧vu‧ttako str. bierna olkoon tai‧vu‧ttu älköön olko tai‧vu‧ttu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. tai‧pu‧nen tai‧pu‧nemme en tai‧pu‧ne emme tai‧pu‧ne 1. lienen tai‧pu‧nut lienemme tai‧pu‧neet en liene tai‧pu‧nut emme liene tai‧pu‧neet
2. tai‧pu‧net tai‧pu‧nette et tai‧pu‧ne ette tai‧pu‧ne 2. lienet tai‧pu‧nut lienette tai‧pu‧neet et liene tai‧pu‧nut ette liene tai‧pu‧neet
3. tai‧pu‧nee tai‧pu‧nevat ei tai‧pu‧ne eivät tai‧pu‧ne 3. lienee tai‧pu‧nut lienevät tai‧pu‧neet ei liene tai‧pu‧nut eivät liene tai‧pu‧neet
str. bierna tai‧vu‧ttaneen ei tai‧vu‧ttane str. bierna lienee tai‧vu‧ttu ei liene tai‧vu‧ttu


Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy
str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna
I tai‧pu‧a cz. teraźniejszego tai‧pu‧va tai‧vu‧ttava
rozszerzony I tai‧pu‧akseen2 cz. przeszłego tai‧pu‧nut tai‧vu‧ttu
II inessivus tai‧pu‧essa1 tai‧vu‧ttaessa sprawcy tai‧pu‧ma1, 3
instructivus tai‧pu‧en przeczący tai‧pu‧maton
III inessivus tai‧pu‧massa 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym.

2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej.
3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.

elativus tai‧pu‧masta
illativus tai‧pu‧maan
adessivus tai‧pu‧malla
abessivus tai‧pu‧matta
instructivus tai‧pu‧man tai‧vu‧ttaman
IV mianownik tai‧pu‧minen
partitivus tai‧pu‧mista
V tai‧pu‧maisillaan2

przednie

edytuj
zakończone na -äpyä, -epyä, -ipyä, -öpyä, -ypyä (p → v)

Przykład poniżej: bezokolicznik häipyä, temat häi-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. häi‧vy‧n häi‧vy‧mme en häi‧vy emme häi‧vy 1. olen häi‧vy‧nyt olemme häi‧py‧neet en ole häi‧vy‧nyt emme ole häi‧py‧neet
2. häi‧vy‧t häi‧vy‧tte et häi‧vy ette häi‧vy 2. olet häi‧vy‧nyt olette häi‧py‧neet et ole häi‧vy‧nyt ette ole häi‧py‧neet
3. häi‧py‧y häi‧py‧vät ei häi‧vy eivät häi‧vy 3. on häi‧vy‧nyt ovat häi‧py‧neet ei ole häi‧vy‧nyt eivät ole häi‧py‧neet
str. bierna häi‧vy‧tään ei häi‧vy‧tä str. bierna on häi‧vy‧tty ei ole häi‧vy‧tty
imperfekt czas zaprzeszły
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. häi‧vy‧in häi‧vy‧imme en häi‧vy‧nyt emme häi‧py‧neet 1. olin häi‧vy‧nyt olimme häi‧py‧neet en ollut häi‧vy‧nyt emme olleet häi‧py‧neet
2. häi‧vy‧it häi‧vy‧itte et häi‧vy‧nyt ette häi‧py‧neet 2. olit häi‧vy‧nyt olitte häi‧py‧neet et ollut häi‧vy‧nyt ette olleet häi‧py‧neet
3. häi‧py‧i häi‧py‧ivät ei häi‧vy‧nyt eivät häi‧py‧neet 3. oli häi‧vy‧nyt olivat häi‧py‧neet ei ollut häi‧vy‧nyt eivät olleet häi‧py‧neet
str. bierna häi‧vy‧ttiin ei häi‧vy‧tty str. bierna oli häi‧vy‧tty ei ollut häi‧vy‧tty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. häi‧py‧isin häi‧py‧isimme en häi‧py‧isi emme häi‧py‧isi 1. olisin häi‧vy‧nyt olisimme häi‧py‧neet en olisi häi‧vy‧nyt emme olisi häi‧py‧neet
2. häi‧py‧isit häi‧py‧isitte et häi‧py‧isi ette häi‧py‧isi 2. olisit häi‧vy‧nyt olisitte häi‧py‧neet et olisi häi‧vy‧nyt ette olisi häi‧py‧neet
3. häi‧py‧isi häi‧py‧isivät ei häi‧py‧isi eivät häi‧py‧isi 3. olisi häi‧vy‧nyt olisivat häi‧py‧neet ei olisi häi‧vy‧nyt eivät olisi häi‧py‧neet
str. bierna häi‧vy‧ttäisiin ei häi‧vy‧ttäisi str. bierna olisi häi‧vy‧tty ei olisi häi‧vy‧tty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. häi‧py‧käämme älkäämme häi‧py‧kö 1. olkaamme häi‧py‧neet älkäämme olko häi‧py‧neet
2. häi‧vy häi‧py‧kää älä häi‧vy älkää häi‧py‧kö 2. ole häi‧vy‧nyt olkaa häi‧py‧neet älä ole häi‧vy‧nyt älkää olko häi‧py‧neet
3. häi‧py‧köön häi‧py‧kööt älköön häi‧py‧kö älkööt häi‧py‧kö 3. olkoon häi‧vy‧nyt olkoot häi‧py‧neet älköön olko häi‧vy‧nyt älkööt ole häi‧py‧neet
str. bierna häi‧vy‧ttäköön älköön häi‧vy‧ttäkö str. bierna olkoon häi‧vy‧tty älköön olko häi‧vy‧tty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. häi‧py‧nen häi‧py‧nemme en häi‧py‧ne emme häi‧py‧ne 1. lienen häi‧vy‧nyt lienemme häi‧py‧neet en liene häi‧vy‧nyt emme liene häi‧py‧neet
2. häi‧py‧net häi‧py‧nette et häi‧py‧ne ette häi‧py‧ne 2. lienet häi‧vy‧nyt lienette häi‧py‧neet et liene häi‧vy‧nyt ette liene häi‧py‧neet
3. häi‧py‧nee häi‧py‧nevät ei häi‧py‧ne eivät häi‧py‧ne 3. lienee häi‧vy‧nyt lienevät häi‧py‧neet ei liene häi‧vy‧nyt eivät liene häi‧py‧neet
str. bierna häi‧vy‧ttäneen ei häi‧vy‧ttäne str. bierna lienee häi‧vy‧tty ei liene häi‧vy‧tty


Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy
str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna
I häi‧py‧ä cz. teraźniejszego häi‧py‧vä häi‧vy‧ttävä
rozszerzony I häi‧py‧äkseen2 cz. przeszłego häi‧vy‧nyt häi‧vy‧tty
II inessivus häi‧py‧essä1 häi‧vy‧ttäessä sprawcy häi‧py‧mä1, 3
instructivus häi‧py‧en przeczący häi‧py‧mätön
III inessivus häi‧py‧mässä 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym.

2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej.
3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.

elativus häi‧py‧mästä
illativus häi‧py‧mään
adessivus häi‧py‧mällä
abessivus häi‧py‧mättä
instructivus häi‧py‧män häi‧vy‧ttämän
IV mianownik häi‧py‧minen
partitivus häi‧py‧mistä
V häi‧py‧mäisillään2
zakończone na -tua, -htua (t → d)

Przykład poniżej: bezokolicznik kaatua, temat kaa-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. kaa‧du‧n kaa‧du‧mme en kaa‧du emme kaa‧du 1. olen kaa‧tu‧nut olemme kaa‧tu‧neet en ole kaa‧tu‧nut emme ole kaa‧tu‧neet
2. kaa‧du‧t kaa‧du‧tte et kaa‧du ette kaa‧du 2. olet kaa‧tu‧nut olette kaa‧tu‧neet et ole kaa‧tu‧nut ette ole kaa‧tu‧neet
3. kaa‧tu‧u kaa‧tu‧vat ei kaa‧du eivät kaa‧du 3. on kaa‧tu‧nut ovat kaa‧tu‧neet ei ole kaa‧tu‧nut eivät ole kaa‧tu‧neet
str. bierna kaa‧du‧taan ei kaa‧du‧ta str. bierna on kaa‧du‧ttu ei ole kaa‧du‧ttu
imperfekt czas zaprzeszły
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. kaa‧du‧in kaa‧du‧imme en kaa‧tu‧nut emme kaa‧tu‧neet 1. olin kaa‧tu‧nut olimme kaa‧tu‧neet en ollut kaa‧tu‧nut emme olleet kaa‧tu‧neet
2. kaa‧du‧it kaa‧du‧itte et kaa‧tu‧nut ette kaa‧tu‧neet 2. olit kaa‧tu‧nut olitte kaa‧tu‧neet et ollut kaa‧tu‧nut ette olleet kaa‧tu‧neet
3. kaa‧tu‧i kaa‧tu‧ivat ei kaa‧tu‧nut eivät kaa‧tu‧neet 3. oli kaa‧tu‧nut olivat kaa‧tu‧neet ei ollut kaa‧tu‧nut eivät olleet kaa‧tu‧neet
str. bierna kaa‧du‧ttiin ei kaa‧du‧ttu str. bierna oli kaa‧du‧ttu ei ollut kaa‧du‧ttu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. kaa‧tu‧isin kaa‧tu‧isimme en kaa‧tu‧isi emme kaa‧tu‧isi 1. olisin kaa‧tu‧nut olisimme kaa‧tu‧neet en olisi kaa‧tu‧nut emme olisi kaa‧tu‧neet
2. kaa‧tu‧isit kaa‧tu‧isitte et kaa‧tu‧isi ette kaa‧tu‧isi 2. olisit kaa‧tu‧nut olisitte kaa‧tu‧neet et olisi kaa‧tu‧nut ette olisi kaa‧tu‧neet
3. kaa‧tu‧isi kaa‧tu‧isivat ei kaa‧tu‧isi eivät kaa‧tu‧isi 3. olisi kaa‧tu‧nut olisivat kaa‧tu‧neet ei olisi kaa‧tu‧nut eivät olisi kaa‧tu‧neet
str. bierna kaa‧du‧ttaisiin ei kaa‧du‧ttaisi str. bierna olisi kaa‧du‧ttu ei olisi kaa‧du‧ttu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. kaa‧tu‧kaamme älkäämme kaa‧tu‧ko 1. olkaamme kaa‧tu‧neet älkäämme olko kaa‧tu‧neet
2. kaa‧du kaa‧tu‧kaa älä kaa‧du älkää kaa‧tu‧ko 2. ole kaa‧tu‧nut olkaa kaa‧tu‧neet älä ole kaa‧tu‧nut älkää olko kaa‧tu‧neet
3. kaa‧tu‧koon kaa‧tu‧koot älköön kaa‧tu‧ko älkööt kaa‧tu‧ko 3. olkoon kaa‧tu‧nut olkoot kaa‧tu‧neet älköön olko kaa‧tu‧nut älkööt ole kaa‧tu‧neet
str. bierna kaa‧du‧ttakoon älköön kaa‧du‧ttako str. bierna olkoon kaa‧du‧ttu älköön olko kaa‧du‧ttu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. kaa‧tu‧nen kaa‧tu‧nemme en kaa‧tu‧ne emme kaa‧tu‧ne 1. lienen kaa‧tu‧nut lienemme kaa‧tu‧neet en liene kaa‧tu‧nut emme liene kaa‧tu‧neet
2. kaa‧tu‧net kaa‧tu‧nette et kaa‧tu‧ne ette kaa‧tu‧ne 2. lienet kaa‧tu‧nut lienette kaa‧tu‧neet et liene kaa‧tu‧nut ette liene kaa‧tu‧neet
3. kaa‧tu‧nee kaa‧tu‧nevat ei kaa‧tu‧ne eivät kaa‧tu‧ne 3. lienee kaa‧tu‧nut lienevät kaa‧tu‧neet ei liene kaa‧tu‧nut eivät liene kaa‧tu‧neet
str. bierna kaa‧du‧ttaneen ei kaa‧du‧ttane str. bierna lienee kaa‧du‧ttu ei liene kaa‧du‧ttu


Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy
str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna
I kaa‧tu‧a cz. teraźniejszego kaa‧tu‧va kaa‧du‧ttava
rozszerzony I kaa‧tu‧akseen2 cz. przeszłego kaa‧tu‧nut kaa‧du‧ttu
II inessivus kaa‧tu‧essa1 kaa‧du‧ttaessa sprawcy kaa‧tu‧ma1, 3
instructivus kaa‧tu‧en przeczący kaa‧tu‧maton
III inessivus kaa‧tu‧massa 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym.

2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej.
3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.

elativus kaa‧tu‧masta
illativus kaa‧tu‧maan
adessivus kaa‧tu‧malla
abessivus kaa‧tu‧matta
instructivus kaa‧tu‧man kaa‧du‧ttaman
IV mianownik kaa‧tu‧minen
partitivus kaa‧tu‧mista
V kaa‧tu‧maisillaan2

przednie

edytuj
zakończone na -tyä, -htyä (t → d)

Przykład poniżej: bezokolicznik löytyä, temat löy-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. löy‧dy‧n löy‧dy‧mme en löy‧dy emme löy‧dy 1. olen löy‧ty‧nyt olemme löy‧ty‧neet en ole löy‧ty‧nyt emme ole löy‧ty‧neet
2. löy‧dy‧t löy‧dy‧tte et löy‧dy ette löy‧dy 2. olet löy‧ty‧nyt olette löy‧ty‧neet et ole löy‧ty‧nyt ette ole löy‧ty‧neet
3. löy‧ty‧y löy‧ty‧vät ei löy‧dy eivät löy‧dy 3. on löy‧ty‧nyt ovat löy‧ty‧neet ei ole löy‧ty‧nyt eivät ole löy‧ty‧neet
str. bierna löy‧dy‧tään ei löy‧dy‧tä str. bierna on löy‧dy‧tty ei ole löy‧dy‧tty
imperfekt czas zaprzeszły
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. löy‧dy‧in löy‧dy‧imme en löy‧ty‧nyt emme löy‧ty‧neet 1. olin löy‧ty‧nyt olimme löy‧ty‧neet en ollut löy‧ty‧nyt emme olleet löy‧ty‧neet
2. löy‧dy‧it löy‧dy‧itte et löy‧ty‧nyt ette löy‧ty‧neet 2. olit löy‧ty‧nyt olitte löy‧ty‧neet et ollut löy‧ty‧nyt ette olleet löy‧ty‧neet
3. löy‧ty‧i löy‧ty‧ivät ei löy‧ty‧nyt eivät löy‧ty‧neet 3. oli löy‧ty‧nyt olivat löy‧ty‧neet ei ollut löy‧ty‧nyt eivät olleet löy‧ty‧neet
str. bierna löy‧dy‧ttiin ei löy‧dy‧tty str. bierna oli löy‧dy‧tty ei ollut löy‧dy‧tty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. löy‧ty‧isin löy‧ty‧isimme en löy‧ty‧isi emme löy‧ty‧isi 1. olisin löy‧ty‧nyt olisimme löy‧ty‧neet en olisi löy‧ty‧nyt emme olisi löy‧ty‧neet
2. löy‧ty‧isit löy‧ty‧isitte et löy‧ty‧isi ette löy‧ty‧isi 2. olisit löy‧ty‧nyt olisitte löy‧ty‧neet et olisi löy‧ty‧nyt ette olisi löy‧ty‧neet
3. löy‧ty‧isi löy‧ty‧isivät ei löy‧ty‧isi eivät löy‧ty‧isi 3. olisi löy‧ty‧nyt olisivat löy‧ty‧neet ei olisi löy‧ty‧nyt eivät olisi löy‧ty‧neet
str. bierna löy‧dy‧ttäisiin ei löy‧dy‧ttäisi str. bierna olisi löy‧dy‧tty ei olisi löy‧dy‧tty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. löy‧ty‧käämme älkäämme löy‧ty‧kö 1. olkaamme löy‧ty‧neet älkäämme olko löy‧ty‧neet
2. löy‧dy löy‧ty‧kää älä löy‧dy älkää löy‧ty‧kö 2. ole löy‧ty‧nyt olkaa löy‧ty‧neet älä ole löy‧ty‧nyt älkää olko löy‧ty‧neet
3. löy‧ty‧köön löy‧ty‧kööt älköön löy‧ty‧kö älkööt löy‧ty‧kö 3. olkoon löy‧ty‧nyt olkoot löy‧ty‧neet älköön olko löy‧ty‧nyt älkööt ole löy‧ty‧neet
str. bierna löy‧dy‧ttäköön älköön löy‧dy‧ttäkö str. bierna olkoon löy‧dy‧tty älköön olko löy‧dy‧tty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. löy‧ty‧nen löy‧ty‧nemme en löy‧ty‧ne emme löy‧ty‧ne 1. lienen löy‧ty‧nyt lienemme löy‧ty‧neet en liene löy‧ty‧nyt emme liene löy‧ty‧neet
2. löy‧ty‧net löy‧ty‧nette et löy‧ty‧ne ette löy‧ty‧ne 2. lienet löy‧ty‧nyt lienette löy‧ty‧neet et liene löy‧ty‧nyt ette liene löy‧ty‧neet
3. löy‧ty‧nee löy‧ty‧nevät ei löy‧ty‧ne eivät löy‧ty‧ne 3. lienee löy‧ty‧nyt lienevät löy‧ty‧neet ei liene löy‧ty‧nyt eivät liene löy‧ty‧neet
str. bierna löy‧dy‧ttäneen ei löy‧dy‧ttäne str. bierna lienee löy‧dy‧tty ei liene löy‧dy‧tty


Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy
str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna
I löy‧ty‧ä cz. teraźniejszego löy‧ty‧vä löy‧dy‧ttävä
rozszerzony I löy‧ty‧äkseen2 cz. przeszłego löy‧ty‧nyt löy‧dy‧tty
II inessivus löy‧ty‧essä1 löy‧dy‧ttäessä sprawcy löy‧ty‧mä1, 3
instructivus löy‧ty‧en przeczący löy‧ty‧mätön
III inessivus löy‧ty‧mässä 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym.

2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej.
3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.

elativus löy‧ty‧mästä
illativus löy‧ty‧mään
adessivus löy‧ty‧mällä
abessivus löy‧ty‧mättä
instructivus löy‧ty‧män löy‧dy‧ttämän
IV mianownik löy‧ty‧minen
partitivus löy‧ty‧mistä
V löy‧ty‧mäisillään2