Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/10c

<< Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/10

G edytuj

tylne edytuj

zakończone na -ankia, -enkia, -inkia, -onkia, -unkia (nk → ng) [ŋk → ŋ:]

Przykład poniżej: bezokolicznik onkia, temat on-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	on‧gi‧n	on‧gi‧mme	en on‧gi	emme on‧gi	1.	olen on‧ki‧nut	olemme on‧ki‧neet	en ole on‧ki‧nut	emme ole on‧ki‧neet
2.	on‧gi‧t	on‧gi‧tte	et on‧gi	ette on‧gi	2.	olet on‧ki‧nut	olette on‧ki‧neet	et ole on‧ki‧nut	ette ole on‧ki‧neet
3.	on‧ki‧i	on‧ki‧vat	ei on‧gi	eivät on‧gi	3.	on on‧ki‧nut	ovat on‧ki‧neet	ei ole on‧ki‧nut	eivät ole on‧ki‧neet
str. bierna	on‧gi‧taan		ei on‧gi‧ta		str. bierna	on on‧gi‧ttu		ei ole on‧gi‧ttu
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	on‧gi‧n	on‧gi‧mme	en on‧ki‧nut	emme on‧ki‧neet	1.	olin on‧ki‧nut	olimme on‧ki‧neet	en ollut on‧ki‧nut	emme olleet on‧ki‧neet
2.	on‧gi‧t	on‧gi‧tte	et on‧ki‧nut	ette on‧ki‧neet	2.	olit on‧ki‧nut	olitte on‧ki‧neet	et ollut on‧ki‧nut	ette olleet on‧ki‧neet
3.	on‧ki	on‧ki‧vat	ei on‧ki‧nut	eivät on‧ki‧neet	3.	oli on‧ki‧nut	olivat on‧ki‧neet	ei ollut on‧ki‧nut	eivät olleet on‧ki‧neet
str. bierna	on‧gi‧ttiin		ei on‧gi‧ttu		str. bierna	oli on‧gi‧ttu		ei ollut on‧gi‧ttu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	on‧ki‧sin	on‧ki‧simme	en on‧ki‧si	emme on‧ki‧si	1.	olisin on‧ki‧nut	olisimme on‧ki‧neet	en olisi on‧ki‧nut	emme olisi on‧ki‧neet
2.	on‧ki‧sit	on‧ki‧sitte	et on‧ki‧si	ette on‧ki‧si	2.	olisit on‧ki‧nut	olisitte on‧ki‧neet	et olisi on‧ki‧nut	ette olisi on‧ki‧neet
3.	on‧ki‧si	on‧ki‧sivat	ei on‧ki‧si	eivät on‧ki‧si	3.	olisi on‧ki‧nut	olisivat on‧ki‧neet	ei olisi on‧ki‧nut	eivät olisi on‧ki‧neet
str. bierna	on‧gi‧ttaisiin		ei on‧gi‧ttaisi		str. bierna	olisi on‧gi‧ttu		ei olisi on‧gi‧ttu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	on‧ki‧kaamme	–	älkäämme on‧ki‧ko	1.	–	olkaamme on‧ki‧neet	–	älkäämme olko on‧ki‧neet
2.	on‧gi	on‧ki‧kaa	älä on‧gi	älkää on‧ki‧ko	2.	ole on‧ki‧nut	olkaa on‧ki‧neet	älä ole on‧ki‧nut	älkää olko on‧ki‧neet
3.	on‧ki‧koon	on‧ki‧koot	älköön on‧ki‧ko	älkööt on‧ki‧ko	3.	olkoon on‧ki‧nut	olkoot on‧ki‧neet	älköön olko on‧ki‧nut	älkööt ole on‧ki‧neet
str. bierna	on‧gi‧ttakoon		älköön on‧gi‧ttako		str. bierna	olkoon on‧gi‧ttu		älköön olko on‧gi‧ttu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	on‧ki‧nen	on‧ki‧nemme	en on‧ki‧ne	emme on‧ki‧ne	1.	lienen on‧ki‧nut	lienemme on‧ki‧neet	en liene on‧ki‧nut	emme liene on‧ki‧neet
2.	on‧ki‧net	on‧ki‧nette	et on‧ki‧ne	ette on‧ki‧ne	2.	lienet on‧ki‧nut	lienette on‧ki‧neet	et liene on‧ki‧nut	ette liene on‧ki‧neet
3.	on‧ki‧nee	on‧ki‧nevat	ei on‧ki‧ne	eivät on‧ki‧ne	3.	lienee on‧ki‧nut	lienevät on‧ki‧neet	ei liene on‧ki‧nut	eivät liene on‧ki‧neet
str. bierna	on‧gi‧ttaneen		ei on‧gi‧ttane		str. bierna	lienee on‧gi‧ttu		ei liene on‧gi‧ttu

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		on‧ki‧a		cz. teraźniejszego	on‧ki‧va	on‧gi‧ttava
rozszerzony I		on‧ki‧akseen²		cz. przeszłego	on‧ki‧nut	on‧gi‧ttu
II	inessivus	on‧ki‧essa¹	on‧gi‧ttaessa	sprawcy	on‧ki‧ma^1, 3
II	instructivus	on‧ki‧en	–	przeczący	on‧ki‧maton
III	inessivus	on‧ki‧massa	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	on‧ki‧masta	–
	illativus	on‧ki‧maan	–
	adessivus	on‧ki‧malla	–
	abessivus	on‧ki‧matta	–
	instructivus	on‧ki‧man	on‧gi‧ttaman
IV	mianownik	on‧ki‧minen
IV	partitivus	on‧ki‧mista
V		on‧ki‧maisillaan²

przednie edytuj

zakończone na -änkiä, -enkiä, -inkiä, -önkiä, -ynkiä (nk → ng) [ŋk → ŋ:]

Przykład poniżej: bezokolicznik henkiä, temat hen-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	hen‧gi‧n	hen‧gi‧mme	en hen‧gi	emme hen‧gi	1.	olen hen‧ki‧nyt	olemme hen‧ki‧neet	en ole hen‧ki‧nyt	emme ole hen‧ki‧neet
2.	hen‧gi‧t	hen‧gi‧tte	et hen‧gi	ette hen‧gi	2.	olet hen‧ki‧nyt	olette hen‧ki‧neet	et ole hen‧ki‧nyt	ette ole hen‧ki‧neet
3.	hen‧ki‧i	hen‧ki‧vät	ei hen‧gi	eivät hen‧gi	3.	on hen‧ki‧nyt	ovat hen‧ki‧neet	ei ole hen‧ki‧nyt	eivät ole hen‧ki‧neet
str. bierna	hen‧gi‧tään		ei hen‧gi‧tä		str. bierna	on hen‧gi‧tty		ei ole hen‧gi‧tty
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	hen‧gi‧n	hen‧gi‧mme	en hen‧ki‧nyt	emme hen‧ki‧neet	1.	olin hen‧ki‧nyt	olimme hen‧ki‧neet	en ollut hen‧ki‧nyt	emme olleet hen‧ki‧neet
2.	hen‧gi‧t	hen‧gi‧tte	et hen‧ki‧nyt	ette hen‧ki‧neet	2.	olit hen‧ki‧nyt	olitte hen‧ki‧neet	et ollut hen‧ki‧nyt	ette olleet hen‧ki‧neet
3.	hen‧ki	hen‧ki‧vät	ei hen‧ki‧nyt	eivät hen‧ki‧neet	3.	oli hen‧ki‧nyt	olivat hen‧ki‧neet	ei ollut hen‧ki‧nyt	eivät olleet hen‧ki‧neet
str. bierna	hen‧gi‧ttiin		ei hen‧gi‧tty		str. bierna	oli hen‧gi‧tty		ei ollut hen‧gi‧tty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	hen‧ki‧sin	hen‧ki‧simme	en hen‧ki‧si	emme hen‧ki‧si	1.	olisin hen‧ki‧nyt	olisimme hen‧ki‧neet	en olisi hen‧ki‧nyt	emme olisi hen‧ki‧neet
2.	hen‧ki‧sit	hen‧ki‧sitte	et hen‧ki‧si	ette hen‧ki‧si	2.	olisit hen‧ki‧nyt	olisitte hen‧ki‧neet	et olisi hen‧ki‧nyt	ette olisi hen‧ki‧neet
3.	hen‧ki‧si	hen‧ki‧sivät	ei hen‧ki‧si	eivät hen‧ki‧si	3.	olisi hen‧ki‧nyt	olisivat hen‧ki‧neet	ei olisi hen‧ki‧nyt	eivät olisi hen‧ki‧neet
str. bierna	hen‧gi‧ttäisiin		ei hen‧gi‧ttäisi		str. bierna	olisi hen‧gi‧tty		ei olisi hen‧gi‧tty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	hen‧ki‧käämme	–	älkäämme hen‧ki‧kö	1.	–	olkaamme hen‧ki‧neet	–	älkäämme olko hen‧ki‧neet
2.	hen‧gi	hen‧ki‧kää	älä hen‧gi	älkää hen‧ki‧kö	2.	ole hen‧ki‧nyt	olkaa hen‧ki‧neet	älä ole hen‧ki‧nyt	älkää olko hen‧ki‧neet
3.	hen‧ki‧köön	hen‧ki‧kööt	älköön hen‧ki‧kö	älkööt hen‧ki‧kö	3.	olkoon hen‧ki‧nyt	olkoot hen‧ki‧neet	älköön olko hen‧ki‧nyt	älkööt ole hen‧ki‧neet
str. bierna	hen‧gi‧ttäköön		älköön hen‧gi‧ttäkö		str. bierna	olkoon hen‧gi‧tty		älköön olko hen‧gi‧tty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	hen‧ki‧nen	hen‧ki‧nemme	en hen‧ki‧ne	emme hen‧ki‧ne	1.	lienen hen‧ki‧nyt	lienemme hen‧ki‧neet	en liene hen‧ki‧nyt	emme liene hen‧ki‧neet
2.	hen‧ki‧net	hen‧ki‧nette	et hen‧ki‧ne	ette hen‧ki‧ne	2.	lienet hen‧ki‧nyt	lienette hen‧ki‧neet	et liene hen‧ki‧nyt	ette liene hen‧ki‧neet
3.	hen‧ki‧nee	hen‧ki‧nevät	ei hen‧ki‧ne	eivät hen‧ki‧ne	3.	lienee hen‧ki‧nyt	lienevät hen‧ki‧neet	ei liene hen‧ki‧nyt	eivät liene hen‧ki‧neet
str. bierna	hen‧gi‧ttäneen		ei hen‧gi‧ttäne		str. bierna	lienee hen‧gi‧tty		ei liene hen‧gi‧tty

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		hen‧ki‧ä		cz. teraźniejszego	hen‧ki‧vä	hen‧gi‧ttävä
rozszerzony I		hen‧ki‧äkseen²		cz. przeszłego	hen‧ki‧nyt	hen‧gi‧tty
II	inessivus	hen‧ki‧essä¹	hen‧gi‧ttäessä	sprawcy	hen‧ki‧mä^1, 3
II	instructivus	hen‧ki‧en	–	przeczący	hen‧ki‧mätön
III	inessivus	hen‧ki‧mässä	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	hen‧ki‧mästä	–
	illativus	hen‧ki‧mään	–
	adessivus	hen‧ki‧mällä	–
	abessivus	hen‧ki‧mättä	–
	instructivus	hen‧ki‧män	hen‧gi‧ttämän
IV	mianownik	hen‧ki‧minen
IV	partitivus	hen‧ki‧mistä
V		hen‧ki‧mäisillään²

H edytuj

zakończone na -mpiä (mp → mm)

Przykład poniżej: bezokolicznik empiä, temat em-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	em‧mi‧n	em‧mi‧mme	en em‧mi	emme em‧mi	1.	olen em‧pi‧nyt	olemme em‧pi‧neet	en ole em‧pi‧nyt	emme ole em‧pi‧neet
2.	em‧mi‧t	em‧mi‧tte	et em‧mi	ette em‧mi	2.	olet em‧pi‧nyt	olette em‧pi‧neet	et ole em‧pi‧nyt	ette ole em‧pi‧neet
3.	em‧pi‧i	em‧pi‧vät	ei em‧mi	eivät em‧mi	3.	on em‧pi‧nyt	ovat em‧pi‧neet	ei ole em‧pi‧nyt	eivät ole em‧pi‧neet
str. bierna	em‧mi‧tään		ei em‧mi‧tä		str. bierna	on em‧mi‧tty		ei ole em‧mi‧tty
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	em‧mi‧n	em‧mi‧mme	en em‧pi‧nyt	emme em‧pi‧neet	1.	olin em‧pi‧nyt	olimme em‧pi‧neet	en ollut em‧pi‧nyt	emme olleet em‧pi‧neet
2.	em‧mi‧t	em‧mi‧tte	et em‧pi‧nyt	ette em‧pi‧neet	2.	olit em‧pi‧nyt	olitte em‧pi‧neet	et ollut em‧pi‧nyt	ette olleet em‧pi‧neet
3.	em‧pi	em‧pi‧vät	ei em‧pi‧nyt	eivät em‧pi‧neet	3.	oli em‧pi‧nyt	olivat em‧pi‧neet	ei ollut em‧pi‧nyt	eivät olleet em‧pi‧neet
str. bierna	em‧mi‧ttiin		ei em‧mi‧tty		str. bierna	oli em‧mi‧tty		ei ollut em‧mi‧tty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	em‧pi‧sin	em‧pi‧simme	en em‧pi‧si	emme em‧pi‧si	1.	olisin em‧pi‧nyt	olisimme em‧pi‧neet	en olisi em‧pi‧nyt	emme olisi em‧pi‧neet
2.	em‧pi‧sit	em‧pi‧sitte	et em‧pi‧si	ette em‧pi‧si	2.	olisit em‧pi‧nyt	olisitte em‧pi‧neet	et olisi em‧pi‧nyt	ette olisi em‧pi‧neet
3.	em‧pi‧si	em‧pi‧sivät	ei em‧pi‧si	eivät em‧pi‧si	3.	olisi em‧pi‧nyt	olisivat em‧pi‧neet	ei olisi em‧pi‧nyt	eivät olisi em‧pi‧neet
str. bierna	em‧mi‧ttäisiin		ei em‧mi‧ttäisi		str. bierna	olisi em‧mi‧tty		ei olisi em‧mi‧tty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	em‧pi‧käämme	–	älkäämme em‧pi‧kö	1.	–	olkaamme em‧pi‧neet	–	älkäämme olko em‧pi‧neet
2.	em‧mi	em‧pi‧kää	älä em‧mi	älkää em‧pi‧kö	2.	ole em‧pi‧nyt	olkaa em‧pi‧neet	älä ole em‧pi‧nyt	älkää olko em‧pi‧neet
3.	em‧pi‧köön	em‧pi‧kööt	älköön em‧pi‧kö	älkööt em‧pi‧kö	3.	olkoon em‧pi‧nyt	olkoot em‧pi‧neet	älköön olko em‧pi‧nyt	älkööt ole em‧pi‧neet
str. bierna	em‧mi‧ttäköön		älköön em‧mi‧ttäkö		str. bierna	olkoon em‧mi‧tty		älköön olko em‧mi‧tty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	em‧pi‧nen	em‧pi‧nemme	en em‧pi‧ne	emme em‧pi‧ne	1.	lienen em‧pi‧nyt	lienemme em‧pi‧neet	en liene em‧pi‧nyt	emme liene em‧pi‧neet
2.	em‧pi‧net	em‧pi‧nette	et em‧pi‧ne	ette em‧pi‧ne	2.	lienet em‧pi‧nyt	lienette em‧pi‧neet	et liene em‧pi‧nyt	ette liene em‧pi‧neet
3.	em‧pi‧nee	em‧pi‧nevät	ei em‧pi‧ne	eivät em‧pi‧ne	3.	lienee em‧pi‧nyt	lienevät em‧pi‧neet	ei liene em‧pi‧nyt	eivät liene em‧pi‧neet
str. bierna	em‧mi‧ttäneen		ei em‧mi‧ttäne		str. bierna	lienee em‧mi‧tty		ei liene em‧mi‧tty

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		em‧pi‧ä		cz. teraźniejszego	em‧pi‧vä	em‧mi‧ttävä
rozszerzony I		em‧pi‧äkseen²		cz. przeszłego	em‧pi‧nyt	em‧mi‧tty
II	inessivus	em‧pi‧essä¹	em‧mi‧ttäessä	sprawcy	em‧pi‧mä^1, 3
II	instructivus	em‧pi‧en	–	przeczący	em‧pi‧mätön
III	inessivus	em‧pi‧mässä	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	em‧pi‧mästä	–
	illativus	em‧pi‧mään	–
	adessivus	em‧pi‧mällä	–
	abessivus	em‧pi‧mättä	–
	instructivus	em‧pi‧män	em‧mi‧ttämän
IV	mianownik	em‧pi‧minen
IV	partitivus	em‧pi‧mistä
V		em‧pi‧mäisillään²

J edytuj

zakończone na -ntia (nt → nn)

Przykład poniżej: bezokolicznik suuntia, temat suun-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	suun‧ni‧n	suun‧ni‧mme	en suun‧ni	emme suun‧ni	1.	olen suun‧ti‧nut	olemme suun‧ti‧neet	en ole suun‧ti‧nut	emme ole suun‧ti‧neet
2.	suun‧ni‧t	suun‧ni‧tte	et suun‧ni	ette suun‧ni	2.	olet suun‧ti‧nut	olette suun‧ti‧neet	et ole suun‧ti‧nut	ette ole suun‧ti‧neet
3.	suun‧ti‧i	suun‧ti‧vat	ei suun‧ni	eivät suun‧ni	3.	on suun‧ti‧nut	ovat suun‧ti‧neet	ei ole suun‧ti‧nut	eivät ole suun‧ti‧neet
str. bierna	suun‧ni‧taan		ei suun‧ni‧ta		str. bierna	on suun‧ni‧ttu		ei ole suun‧ni‧ttu
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	suun‧ni‧n	suun‧ni‧mme	en suun‧ti‧nut	emme suun‧ti‧neet	1.	olin suun‧ti‧nut	olimme suun‧ti‧neet	en ollut suun‧ti‧nut	emme olleet suun‧ti‧neet
2.	suun‧ni‧t	suun‧ni‧tte	et suun‧ti‧nut	ette suun‧ti‧neet	2.	olit suun‧ti‧nut	olitte suun‧ti‧neet	et ollut suun‧ti‧nut	ette olleet suun‧ti‧neet
3.	suun‧ti	suun‧ti‧vat	ei suun‧ti‧nut	eivät suun‧ti‧neet	3.	oli suun‧ti‧nut	olivat suun‧ti‧neet	ei ollut suun‧ti‧nut	eivät olleet suun‧ti‧neet
str. bierna	suun‧ni‧ttiin		ei suun‧ni‧ttu		str. bierna	oli suun‧ni‧ttu		ei ollut suun‧ni‧ttu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	suun‧ti‧sin	suun‧ti‧simme	en suun‧ti‧si	emme suun‧ti‧si	1.	olisin suun‧ti‧nut	olisimme suun‧ti‧neet	en olisi suun‧ti‧nut	emme olisi suun‧ti‧neet
2.	suun‧ti‧sit	suun‧ti‧sitte	et suun‧ti‧si	ette suun‧ti‧si	2.	olisit suun‧ti‧nut	olisitte suun‧ti‧neet	et olisi suun‧ti‧nut	ette olisi suun‧ti‧neet
3.	suun‧ti‧si	suun‧ti‧sivat	ei suun‧ti‧si	eivät suun‧ti‧si	3.	olisi suun‧ti‧nut	olisivat suun‧ti‧neet	ei olisi suun‧ti‧nut	eivät olisi suun‧ti‧neet
str. bierna	suun‧ni‧ttaisiin		ei suun‧ni‧ttaisi		str. bierna	olisi suun‧ni‧ttu		ei olisi suun‧ni‧ttu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	suun‧ti‧kaamme	–	älkäämme suun‧ti‧ko	1.	–	olkaamme suun‧ti‧neet	–	älkäämme olko suun‧ti‧neet
2.	suun‧ni	suun‧ti‧kaa	älä suun‧ni	älkää suun‧ti‧ko	2.	ole suun‧ti‧nut	olkaa suun‧ti‧neet	älä ole suun‧ti‧nut	älkää olko suun‧ti‧neet
3.	suun‧ti‧koon	suun‧ti‧koot	älköön suun‧ti‧ko	älkööt suun‧ti‧ko	3.	olkoon suun‧ti‧nut	olkoot suun‧ti‧neet	älköön olko suun‧ti‧nut	älkööt ole suun‧ti‧neet
str. bierna	suun‧ni‧ttakoon		älköön suun‧ni‧ttako		str. bierna	olkoon suun‧ni‧ttu		älköön olko suun‧ni‧ttu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	suun‧ti‧nen	suun‧ti‧nemme	en suun‧ti‧ne	emme suun‧ti‧ne	1.	lienen suun‧ti‧nut	lienemme suun‧ti‧neet	en liene suun‧ti‧nut	emme liene suun‧ti‧neet
2.	suun‧ti‧net	suun‧ti‧nette	et suun‧ti‧ne	ette suun‧ti‧ne	2.	lienet suun‧ti‧nut	lienette suun‧ti‧neet	et liene suun‧ti‧nut	ette liene suun‧ti‧neet
3.	suun‧ti‧nee	suun‧ti‧nevat	ei suun‧ti‧ne	eivät suun‧ti‧ne	3.	lienee suun‧ti‧nut	lienevät suun‧ti‧neet	ei liene suun‧ti‧nut	eivät liene suun‧ti‧neet
str. bierna	suun‧ni‧ttaneen		ei suun‧ni‧ttane		str. bierna	lienee suun‧ni‧ttu		ei liene suun‧ni‧ttu

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		suun‧ti‧a		cz. teraźniejszego	suun‧ti‧va	suun‧ni‧ttava
rozszerzony I		suun‧ti‧akseen²		cz. przeszłego	suun‧ti‧nut	suun‧ni‧ttu
II	inessivus	suun‧ti‧essa¹	suun‧ni‧ttaessa	sprawcy	suun‧ti‧ma^1, 3
II	instructivus	suun‧ti‧en	–	przeczący	suun‧ti‧maton
III	inessivus	suun‧ti‧massa	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	suun‧ti‧masta	–
	illativus	suun‧ti‧maan	–
	adessivus	suun‧ti‧malla	–
	abessivus	suun‧ti‧matta	–
	instructivus	suun‧ti‧man	suun‧ni‧ttaman
IV	mianownik	suun‧ti‧minen
IV	partitivus	suun‧ti‧mista
V		suun‧ti‧maisillaan²

L edytuj

zakończone na -lkiä (k → j)

Przykład poniżej: bezokolicznik hylkiä, temat hyl-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	hyl‧ji‧n	hyl‧ji‧mme	en hyl‧ji	emme hyl‧ji	1.	olen hyl‧ki‧nyt	olemme hyl‧ki‧neet	en ole hyl‧ki‧nyt	emme ole hyl‧ki‧neet
2.	hyl‧ji‧t	hyl‧ji‧tte	et hyl‧ji	ette hyl‧ji	2.	olet hyl‧ki‧nyt	olette hyl‧ki‧neet	et ole hyl‧ki‧nyt	ette ole hyl‧ki‧neet
3.	hyl‧ki‧i	hyl‧ki‧vät	ei hyl‧ji	eivät hyl‧ji	3.	on hyl‧ki‧nyt	ovat hyl‧ki‧neet	ei ole hyl‧ki‧nyt	eivät ole hyl‧ki‧neet
str. bierna	hyl‧ji‧tään		ei hyl‧ji‧tä		str. bierna	on hyl‧ji‧tty		ei ole hyl‧ji‧tty
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	hyl‧ji‧n	hyl‧ji‧mme	en hyl‧ki‧nyt	emme hyl‧ki‧neet	1.	olin hyl‧ki‧nyt	olimme hyl‧ki‧neet	en ollut hyl‧ki‧nyt	emme olleet hyl‧ki‧neet
2.	hyl‧ji‧t	hyl‧ji‧tte	et hyl‧ki‧nyt	ette hyl‧ki‧neet	2.	olit hyl‧ki‧nyt	olitte hyl‧ki‧neet	et ollut hyl‧ki‧nyt	ette olleet hyl‧ki‧neet
3.	hyl‧ki	hyl‧ki‧vät	ei hyl‧ki‧nyt	eivät hyl‧ki‧neet	3.	oli hyl‧ki‧nyt	olivat hyl‧ki‧neet	ei ollut hyl‧ki‧nyt	eivät olleet hyl‧ki‧neet
str. bierna	hyl‧ji‧ttiin		ei hyl‧ji‧tty		str. bierna	oli hyl‧ji‧tty		ei ollut hyl‧ji‧tty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	hyl‧ki‧sin	hyl‧ki‧simme	en hyl‧ki‧si	emme hyl‧ki‧si	1.	olisin hyl‧ki‧nyt	olisimme hyl‧ki‧neet	en olisi hyl‧ki‧nyt	emme olisi hyl‧ki‧neet
2.	hyl‧ki‧sit	hyl‧ki‧sitte	et hyl‧ki‧si	ette hyl‧ki‧si	2.	olisit hyl‧ki‧nyt	olisitte hyl‧ki‧neet	et olisi hyl‧ki‧nyt	ette olisi hyl‧ki‧neet
3.	hyl‧ki‧si	hyl‧ki‧sivät	ei hyl‧ki‧si	eivät hyl‧ki‧si	3.	olisi hyl‧ki‧nyt	olisivat hyl‧ki‧neet	ei olisi hyl‧ki‧nyt	eivät olisi hyl‧ki‧neet
str. bierna	hyl‧ji‧ttäisiin		ei hyl‧ji‧ttäisi		str. bierna	olisi hyl‧ji‧tty		ei olisi hyl‧ji‧tty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	hyl‧ki‧käämme	–	älkäämme hyl‧ki‧kö	1.	–	olkaamme hyl‧ki‧neet	–	älkäämme olko hyl‧ki‧neet
2.	hyl‧ji	hyl‧ki‧kää	älä hyl‧ji	älkää hyl‧ki‧kö	2.	ole hyl‧ki‧nyt	olkaa hyl‧ki‧neet	älä ole hyl‧ki‧nyt	älkää olko hyl‧ki‧neet
3.	hyl‧ki‧köön	hyl‧ki‧kööt	älköön hyl‧ki‧kö	älkööt hyl‧ki‧kö	3.	olkoon hyl‧ki‧nyt	olkoot hyl‧ki‧neet	älköön olko hyl‧ki‧nyt	älkööt ole hyl‧ki‧neet
str. bierna	hyl‧ji‧ttäköön		älköön hyl‧ji‧ttäkö		str. bierna	olkoon hyl‧ji‧tty		älköön olko hyl‧ji‧tty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	hyl‧ki‧nen	hyl‧ki‧nemme	en hyl‧ki‧ne	emme hyl‧ki‧ne	1.	lienen hyl‧ki‧nyt	lienemme hyl‧ki‧neet	en liene hyl‧ki‧nyt	emme liene hyl‧ki‧neet
2.	hyl‧ki‧net	hyl‧ki‧nette	et hyl‧ki‧ne	ette hyl‧ki‧ne	2.	lienet hyl‧ki‧nyt	lienette hyl‧ki‧neet	et liene hyl‧ki‧nyt	ette liene hyl‧ki‧neet
3.	hyl‧ki‧nee	hyl‧ki‧nevät	ei hyl‧ki‧ne	eivät hyl‧ki‧ne	3.	lienee hyl‧ki‧nyt	lienevät hyl‧ki‧neet	ei liene hyl‧ki‧nyt	eivät liene hyl‧ki‧neet
str. bierna	hyl‧ji‧ttäneen		ei hyl‧ji‧ttäne		str. bierna	lienee hyl‧ji‧tty		ei liene hyl‧ji‧tty

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		hyl‧ki‧ä		cz. teraźniejszego	hyl‧ki‧vä	hyl‧ji‧ttävä
rozszerzony I		hyl‧ki‧äkseen²		cz. przeszłego	hyl‧ki‧nyt	hyl‧ji‧tty
II	inessivus	hyl‧ki‧essä¹	hyl‧ji‧ttäessä	sprawcy	hyl‧ki‧mä^1, 3
II	instructivus	hyl‧ki‧en	–	przeczący	hyl‧ki‧mäthyl
III	inessivus	hyl‧ki‧mässä	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	hyl‧ki‧mästä	–
	illativus	hyl‧ki‧mään	–
	adessivus	hyl‧ki‧mällä	–
	abessivus	hyl‧ki‧mättä	–
	instructivus	hyl‧ki‧män	hyl‧ji‧ttämän
IV	mianownik	hyl‧ki‧minen
IV	partitivus	hyl‧ki‧mistä
V		hyl‧ki‧mäisillään²