Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/3a

<< Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/3

J

tylne

zakończone na -ntaa (nt → nn/ns)

Przykład poniżej: bezokolicznik parantaa, temat paran-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	paran‧na‧n	paran‧na‧mme	en paran‧na	emme paran‧na	1.	olen paran‧ta‧nut	olemme paran‧ta‧neet	en ole paran‧ta‧nut	emme ole paran‧ta‧neet
2.	paran‧na‧t	paran‧na‧tte	et paran‧na	ette paran‧na	2.	olet paran‧ta‧nut	olette paran‧ta‧neet	et ole paran‧ta‧nut	ette ole paran‧ta‧neet
3.	paran‧ta‧a	paran‧ta‧vat	ei paran‧na	eivät paran‧na	3.	on paran‧ta‧nut	ovat paran‧ta‧neet	ei ole paran‧ta‧nut	eivät ole paran‧ta‧neet
str. bierna	paran‧ne‧taan		ei paran‧ne‧ta		str. bierna	on paran‧ne‧ttu		ei ole paran‧ne‧ttu
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	paran‧si‧n	paran‧si‧mme	en paran‧ta‧nut	emme paran‧ta‧neet	1.	olin paran‧ta‧nut	olimme paran‧ta‧neet	en ollut paran‧ta‧nut	emme olleet paran‧ta‧neet
2.	paran‧si‧t	paran‧si‧tte	et paran‧ta‧nut	ette paran‧ta‧neet	2.	olit paran‧ta‧nut	olitte paran‧ta‧neet	et ollut paran‧ta‧nut	ette olleet paran‧ta‧neet
3.	paran‧si paran‧ti¹	paran‧si‧vat	ei paran‧ta‧nut	eivät paran‧ta‧neet	3.	oli paran‧ta‧nut	olivat paran‧ta‧neet	ei ollut paran‧ta‧nut	eivät olleet paran‧ta‧neet
str. bierna	paran‧ne‧ttiin		ei paran‧ne‧ttu		str. bierna	oli paran‧ne‧ttu		ei ollut paran‧ne‧ttu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	paran‧ta‧isin	paran‧ta‧isimme	en paran‧ta‧isi	emme paran‧ta‧isi	1.	olisin paran‧ta‧nut	olisimme paran‧ta‧neet	en olisi paran‧ta‧nut	emme olisi paran‧ta‧neet
2.	paran‧ta‧isit	paran‧ta‧isitte	et paran‧ta‧isi	ette paran‧ta‧isi	2.	olisit paran‧ta‧nut	olisitte paran‧ta‧neet	et olisi paran‧ta‧nut	ette olisi paran‧ta‧neet
3.	paran‧ta‧isi	paran‧ta‧isivat	ei paran‧ta‧isi	eivät paran‧ta‧isi	3.	olisi paran‧ta‧nut	olisivat paran‧ta‧neet	ei olisi paran‧ta‧nut	eivät olisi paran‧ta‧neet
str. bierna	paran‧ne‧ttaisiin		ei paran‧ne‧ttaisi		str. bierna	olisi paran‧ne‧ttu		ei olisi paran‧ne‧ttu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	paran‧ta‧kaamme	–	älkäämme paran‧ta‧ko	1.	–	olkaamme paran‧ta‧neet	–	älkäämme olko paran‧ta‧neet
2.	paran‧na	paran‧ta‧kaa	älä paran‧na	älkää paran‧ta‧ko	2.	ole paran‧ta‧nut	olkaa paran‧ta‧neet	älä ole paran‧ta‧nut	älkää olko paran‧ta‧neet
3.	paran‧ta‧koon	paran‧ta‧koot	älköön paran‧ta‧ko	älkööt paran‧ta‧ko	3.	olkoon paran‧ta‧nut	olkoot paran‧ta‧neet	älköön olko paran‧ta‧nut	älkööt ole paran‧ta‧neet
str. bierna	paran‧ne‧ttakoon		älköön paran‧ne‧ttako		str. bierna	olkoon paran‧ne‧ttu		älköön olko paran‧ne‧ttu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	paran‧ta‧nen	paran‧ta‧nemme	en paran‧ta‧ne	emme paran‧ta‧ne	1.	lienen paran‧ta‧nut	lienemme paran‧ta‧neet	en liene paran‧ta‧nut	emme liene paran‧ta‧neet
2.	paran‧ta‧net	paran‧ta‧nette	et paran‧ta‧ne	ette paran‧ta‧ne	2.	lienet paran‧ta‧nut	lienette paran‧ta‧neet	et liene paran‧ta‧nut	ette liene paran‧ta‧neet
3.	paran‧ta‧nee	paran‧ta‧nevat	ei paran‧ta‧ne	eivät paran‧ta‧ne	3.	lienee paran‧ta‧nut	lienevät paran‧ta‧neet	ei liene paran‧ta‧nut	eivät liene paran‧ta‧neet
str. bierna	paran‧ne‧ttaneen		ei paran‧ne‧ttane		str. bierna	lienee paran‧ne‧ttu		ei liene paran‧ne‧ttu

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		paran‧taa		cz. teraźniejszego	paran‧ta‧va	paran‧ne‧ttava
rozszerzony I		paran‧taakseen²		cz. przeszłego	paran‧ta‧nut	paran‧ne‧ttu
II	inessivus	paran‧ta‧essa¹	paran‧ne‧ttaessa	sprawcy	paran‧ta‧ma^1, 3
II	instructivus	paran‧ta‧en	–	przeczący	paran‧ta‧maton
III	inessivus	paran‧ta‧massa	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	paran‧ta‧masta	–
	illativus	paran‧ta‧maan	–
	adessivus	paran‧ta‧malla	–
	abessivus	paran‧ta‧matta	–
	instructivus	paran‧ta‧man	paran‧ne‧ttaman
IV	mianownik	paran‧ta‧minen
IV	partitivus	paran‧ta‧mista
V		paran‧ta‧maisillan²

^{1) przestarzałe lub dialektalne}

przednie

zakończone na -ntää (nt → nn/ns)

Przykład poniżej: bezokolicznik vähentää, temat vähen-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	vähen‧nän	vähen‧nämme	en vähen‧nä	emme vähen‧nä	1.	olen vähen‧tä‧nyt	olemme vähen‧tä‧neet	en ole vähen‧tä‧nyt	emme ole vähen‧tä‧neet
2.	vähen‧nät	vähen‧nätte	et vähen‧nä	ette vähen‧nä	2.	olet vähen‧tä‧nyt	olette vähen‧tä‧neet	et ole vähen‧tä‧nyt	ette ole vähen‧tä‧neet
3.	vähen‧tä‧ä	vähen‧tä‧vät	ei vähen‧nä	eivät vähen‧nä	3.	on vähen‧tä‧nyt	ovat vähen‧tä‧neet	ei ole vähen‧tä‧nyt	eivät ole vähen‧tä‧neet
str. bierna	vähen‧ne‧tä‧än		ei vähen‧ne‧tä‧		str. bierna	on vähen‧ne‧tty		ei ole vähen‧ne‧tty
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	vähen‧si‧n	vähen‧si‧mme	en vähen‧tä‧nyt	emme vähen‧tä‧neet	1.	olin vähen‧tä‧nyt	olimme vähen‧tä‧neet	en ollut vähen‧tä‧nyt	emme olleet vähen‧tä‧neet
2.	vähen‧si‧t	vähen‧si‧tte	et vähen‧tä‧nyt	ette vähen‧tä‧neet	2.	olit vähen‧tä‧nyt	olitte vähen‧tä‧neet	et ollut vähen‧tä‧nyt	ette olleet vähen‧tä‧neet
3.	vähen‧si vähen‧ti¹	vähen‧si‧vät	ei vähen‧tä‧nyt	eivät vähen‧tä‧neet	3.	oli vähen‧tä‧nyt	olivat vähen‧tä‧neet	ei ollut vähen‧tä‧nyt	eivät olleet vähen‧tä‧neet
str. bierna	vähen‧ne‧ttiin		ei vähen‧ne‧tty		str. bierna	oli vähen‧ne‧tty		ei ollut vähen‧ne‧tty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	vähen‧tä‧isin	vähen‧tä‧isimme	en vähen‧tä‧isi	emme vähen‧tä‧isi	1.	olisin vähen‧tä‧nyt	olisimme vähen‧tä‧neet	en olisi vähen‧tä‧nyt	emme olisi vähen‧tä‧neet
2.	vähen‧tä‧isit	vähen‧tä‧isitte	et vähen‧tä‧isi	ette vähen‧tä‧isi	2.	olisit vähen‧tä‧nyt	olisitte vähen‧tä‧neet	et olisi vähen‧tä‧nyt	ette olisi vähen‧tä‧neet
3.	vähen‧tä‧isi	vähen‧tä‧isivät	ei vähen‧tä‧isi	eivät vähen‧tä‧isi	3.	olisi vähen‧tä‧nyt	olisivat vähen‧tä‧neet	ei olisi vähen‧tä‧nyt	eivät olisi vähen‧tä‧neet
str. bierna	vähen‧ne‧ttäisiin		ei vähen‧ne‧ttäisi		str. bierna	olisi vähen‧ne‧tty		ei olisi vähen‧ne‧tty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	vähen‧tä‧käämme	–	älkäämme vähen‧tä‧kö	1.	–	olkaamme vähen‧tä‧neet	–	älkäämme olko vähen‧tä‧neet
2.	vähen‧nä	vähen‧tä‧kää	älä vähen‧nä	älkää vähen‧tä‧kö	2.	ole vähen‧tä‧nyt	olkaa vähen‧tä‧neet	älä ole vähen‧tä‧nyt	älkää olko vähen‧tä‧neet
3.	vähen‧tä‧köön	vähen‧tä‧kööt	älköön vähen‧tä‧kö	älkööt vähen‧tä‧kö	3.	olkoon vähen‧tä‧nyt	olkoot vähen‧tä‧neet	älköön olko vähen‧tä‧nyt	älkööt ole vähen‧tä‧neet
str. bierna	vähen‧ne‧ttäköön		älköön vähen‧ne‧ttäkö		str. bierna	olkoon vähen‧ne‧tty		älköön olko vähen‧ne‧tty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	vähen‧tä‧nen	vähen‧tä‧nemme	en vähen‧tä‧ne	emme vähen‧tä‧ne	1.	lienen vähen‧tä‧nyt	lienemme vähen‧tä‧neet	en liene vähen‧tä‧nyt	emme liene vähen‧tä‧neet
2.	vähen‧tä‧net	vähen‧tä‧nette	et vähen‧tä‧ne	ette vähen‧tä‧ne	2.	lienet vähen‧tä‧nyt	lienette vähen‧tä‧neet	et liene vähen‧tä‧nyt	ette liene vähen‧tä‧neet
3.	vähen‧tä‧nee	vähen‧tä‧nevät	ei vähen‧tä‧ne	eivät vähen‧tä‧ne	3.	lienee vähen‧tä‧nyt	lienevät vähen‧tä‧neet	ei liene vähen‧tä‧nyt	eivät liene vähen‧tä‧neet
str. bierna	vähen‧ne‧ttäneen		ei vähen‧ne‧ttäne		str. bierna	lienee vähen‧ne‧tty		ei liene vähen‧ne‧tty

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		vähen‧tää		cz. teraźniejszego	vähen‧tä‧vä	vähen‧ne‧ttävä
rozszerzony I		vähen‧tääkseen²		cz. przeszłego	vähen‧tä‧nyt	vähen‧ne‧tty
II	inessivus	vähen‧tä‧essä¹	vähen‧ne‧ttäessä	sprawcy	vähen‧tä‧mä^1, 3
II	instructivus	vähen‧tä‧en	–	przeczący	vähen‧tä‧mätön
III	inessivus	vähen‧tä‧mässä	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	vähen‧tä‧mästä	–
	illativus	vähen‧tä‧mään	–
	adessivus	vähen‧tä‧mällä	–
	abessivus	vähen‧tä‧mättä	–
	instructivus	vähen‧tä‧män	vähen‧ne‧ttämän
IV	mianownik	vähen‧tä‧minen
IV	partitivus	vähen‧tä‧mistä
V		vähen‧tä‧mäisillän²

^{1) przestarzałe lub dialektalne}

K

tylne

zakończone na -rtaa (rt → rr/rs)

Przykład poniżej: bezokolicznik murtaa, temat mur-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	mur‧ran	mur‧ramme	en mur‧ra	emme mur‧ra	1.	olen mur‧tanut	olemme mur‧taneet	en ole mur‧tanut	emme ole mur‧taneet
2.	mur‧rat	mur‧ratte	et mur‧ra	ette mur‧ra	2.	olet mur‧tanut	olette mur‧taneet	et ole mur‧tanut	ette ole mur‧taneet
3.	mur‧taa	mur‧tavat	ei mur‧ra	eivät mur‧ra	3.	on mur‧tanut	ovat mur‧taneet	ei ole mur‧tanut	eivät ole mur‧taneet
str. bierna	mur‧retaan		ei mur‧reta		str. bierna	on mur‧rettu		ei ole mur‧rettu
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	mur‧sin	mur‧simme	en mur‧tanut	emme mur‧taneet	1.	olin mur‧tanut	olimme mur‧taneet	en ollut mur‧tanut	emme olleet mur‧taneet
2.	mur‧sit	mur‧sitte	et mur‧tanut	ette mur‧taneet	2.	olit mur‧tanut	olitte mur‧taneet	et ollut mur‧tanut	ette olleet mur‧taneet
3.	mur‧si mur‧ti¹	mur‧sivat	ei mur‧tanut	eivät mur‧taneet	3.	oli mur‧tanut	olivat mur‧taneet	ei ollut mur‧tanut	eivät olleet mur‧taneet
str. bierna	mur‧rettiin		ei mur‧rettu		str. bierna	oli mur‧rettu		ei ollut mur‧rettu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	mur‧taisin	mur‧taisimme	en mur‧taisi	emme mur‧taisi	1.	olisin mur‧tanut	olisimme mur‧taneet	en olisi mur‧tanut	emme olisi mur‧taneet
2.	mur‧taisit	mur‧taisitte	et mur‧taisi	ette mur‧taisi	2.	olisit mur‧tanut	olisitte mur‧taneet	et olisi mur‧tanut	ette olisi mur‧taneet
3.	mur‧taisi	mur‧taisivat	ei mur‧taisi	eivät mur‧taisi	3.	olisi mur‧tanut	olisivat mur‧taneet	ei olisi mur‧tanut	eivät olisi mur‧taneet
str. bierna	mur‧rettaisiin		ei mur‧rettaisi		str. bierna	olisi mur‧rettu		ei olisi mur‧rettu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	mur‧takaamme	–	älkäämme mur‧tako	1.	–	olkaamme mur‧taneet	–	älkäämme olko mur‧taneet
2.	mur‧ra	mur‧takaa	älä mur‧ra	älkää mur‧tako	2.	ole mur‧tanut	olkaa mur‧taneet	älä ole mur‧tanut	älkää olko mur‧taneet
3.	mur‧takoon	mur‧takoot	älköön mur‧tako	älkööt mur‧tako	3.	olkoon mur‧tanut	olkoot mur‧taneet	älköön olko mur‧tanut	älkööt ole mur‧taneet
str. bierna	mur‧rettakoon		älköön mur‧rettako		str. bierna	olkoon mur‧rettu		älköön olko mur‧rettu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	mur‧tanen	mur‧tanemme	en mur‧tane	emme mur‧tane	1.	lienen mur‧tanut	lienemme mur‧taneet	en liene mur‧tanut	emme liene mur‧taneet
2.	mur‧tanet	mur‧tanette	et mur‧tane	ette mur‧tane	2.	lienet mur‧tanut	lienette mur‧taneet	et liene mur‧tanut	ette liene mur‧taneet
3.	mur‧tanee	mur‧tanevat	ei mur‧tane	eivät mur‧tane	3.	lienee mur‧tanut	lienevät mur‧taneet	ei liene mur‧tanut	eivät liene mur‧taneet
str. bierna	mur‧rettaneen		ei mur‧rettane		str. bierna	lienee mur‧rettu		ei liene mur‧rettu

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		mur‧taa		cz. teraźniejszego	mur‧ta‧va	mur‧re‧ttava
rozszerzony I		mur‧taakseen²		cz. przeszłego	mur‧tanut	mur‧rettu
II	inessivus	mur‧ta‧essa¹	mur‧re‧ttaessa	sprawcy	mur‧ta‧ma^1, 3
II	instructivus	mur‧ta‧en	–	przeczący	mur‧ta‧maton
III	inessivus	mur‧ta‧massa	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	mur‧ta‧masta	–
	illativus	mur‧ta‧maan	–
	adessivus	mur‧ta‧malla	–
	abessivus	mur‧ta‧matta	–
	instructivus	mur‧ta‧man	mur‧re‧ttaman
IV	mianownik	mur‧ta‧minen
IV	partitivus	mur‧ta‧mista
V		mur‧ta‧maisillan²

^{1) przestarzałe lub dialektalne}

przednie

zakończone na -rtää (rt → rr/rs)

Przykład poniżej: bezokolicznik kiertää, temat kier-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	kier‧rän	kier‧rämme	en kier‧rä	emme kier‧rä	1.	olen kier‧tänyt	olemme kier‧täneet	en ole kier‧tänyt	emme ole kier‧täneet
2.	kier‧rät	kier‧rätte	et kier‧rä	ette kier‧rä	2.	olet kier‧tänyt	olette kier‧täneet	et ole kier‧tänyt	ette ole kier‧täneet
3.	kier‧tää	kier‧tävät	ei kier‧rä	eivät kier‧rä	3.	on kier‧tänyt	ovat kier‧täneet	ei ole kier‧tänyt	eivät ole kier‧täneet
str. bierna	kier‧retään		ei kier‧retä		str. bierna	on kier‧retty		ei ole kier‧retty
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	kier‧sin	kier‧simme	en kier‧tänyt	emme kier‧täneet	1.	olin kier‧tänyt	olimme kier‧täneet	en ollut kier‧tänyt	emme olleet kier‧täneet
2.	kier‧sit	kier‧sitte	et kier‧tänyt	ette kier‧täneet	2.	olit kier‧tänyt	olitte kier‧täneet	et ollut kier‧tänyt	ette olleet kier‧täneet
3.	kier‧si kier‧ti¹	kier‧sivät	ei kier‧tänyt	eivät kier‧täneet	3.	oli kier‧tänyt	olivat kier‧täneet	ei ollut kier‧tänyt	eivät olleet kier‧täneet
str. bierna	kier‧rettiin		ei kier‧retty		str. bierna	oli kier‧retty		ei ollut kier‧retty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	kier‧täisin	kier‧täisimme	en kier‧täisi	emme kier‧täisi	1.	olisin kier‧tänyt	olisimme kier‧täneet	en olisi kier‧tänyt	emme olisi kier‧täneet
2.	kier‧täisit	kier‧täisitte	et kier‧täisi	ette kier‧täisi	2.	olisit kier‧tänyt	olisitte kier‧täneet	et olisi kier‧tänyt	ette olisi kier‧täneet
3.	kier‧täisi	kier‧täisivät	ei kier‧täisi	eivät kier‧täisi	3.	olisi kier‧tänyt	olisivat kier‧täneet	ei olisi kier‧tänyt	eivät olisi kier‧täneet
str. bierna	kier‧rettäisiin		ei kier‧rettäisi		str. bierna	olisi kier‧retty		ei olisi kier‧retty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	kier‧täkäämme	–	älkäämme kier‧täkö	1.	–	olkaamme kier‧täneet	–	älkäämme olko kier‧täneet
2.	kier‧rä	kier‧täkää	älä kier‧rä	älkää kier‧täkö	2.	ole kier‧tänyt	olkaa kier‧täneet	älä ole kier‧tänyt	älkää olko kier‧täneet
3.	kier‧täköön	kier‧täkööt	älköön kier‧täkö	älkööt kier‧täkö	3.	olkoon kier‧tänyt	olkoot kier‧täneet	älköön olko kier‧tänyt	älkööt ole kier‧täneet
str. bierna	kier‧rettäköön		älköön kier‧rettäkö		str. bierna	olkoon kier‧retty		älköön olko kier‧retty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	kier‧tänen	kier‧tänemme	en kier‧täne	emme kier‧täne	1.	lienen kier‧tänyt	lienemme kier‧täneet	en liene kier‧tänyt	emme liene kier‧täneet
2.	kier‧tänet	kier‧tänette	et kier‧täne	ette kier‧täne	2.	lienet kier‧tänyt	lienette kier‧täneet	et liene kier‧tänyt	ette liene kier‧täneet
3.	kier‧tänee	kier‧tänevät	ei kier‧täne	eivät kier‧täne	3.	lienee kier‧tänyt	lienevät kier‧täneet	ei liene kier‧tänyt	eivät liene kier‧täneet
str. bierna	kier‧rettäneen		ei kier‧rettäne		str. bierna	lienee kier‧retty		ei liene kier‧retty

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		kier‧tää		cz. teraźniejszego	kier‧tä‧vä	kier‧re‧ttävä
rozszerzony I		kier‧tääkseen²		cz. przeszłego	kier‧tänyt	kier‧retty
II	inessivus	kier‧tä‧essä¹	kier‧re‧ttäessä	sprawcy	kier‧tä‧mä^1, 3
II	instructivus	kier‧tä‧en	–	przeczący	kier‧tä‧mätön
III	inessivus	kier‧tä‧mässä	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	kier‧tä‧mästä	–
	illativus	kier‧tä‧mään	–
	adessivus	kier‧tä‧mällä	–
	abessivus	kier‧tä‧mättä	–
	instructivus	kier‧tä‧män	kier‧re‧ttämän
IV	mianownik	kier‧tä‧minen
IV	partitivus	kier‧tä‧mistä
V		kier‧tä‧mäisillän²

^{1) przestarzałe lub dialektalne}