Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/28

Koniugacja typu 28. edytuj

Bez wymiany edytuj

tylne edytuj

zakończone na -uta

Przykład poniżej: bezokolicznik haluta, temat halu-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	halu‧an	halu‧amme	en halu‧a	emme halu‧a	1.	olen halu‧nnut	olemme halu‧nneet	en ole halu‧nnut	emme ole halu‧nneet
2.	halu‧at	halu‧atte	et halu‧a	ette halu‧a	2.	olet halu‧nnut	olette halu‧nneet	et ole halu‧nnut	ette ole halu‧nneet
3.	halu‧aa	halu‧avat	ei halu‧a	eivät halu‧a	3.	on halu‧nnut	ovat halu‧nneet	ei ole halu‧nnut	eivät ole halu‧nneet
str. bierna	halu‧taan		ei halu‧ta		str. bierna	on halu‧ttu		ei ole halu‧ttu
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	halu‧sin	halu‧simme	en halu‧nnut	emme halu‧nneet	1.	olin halu‧nnut	olimme halu‧nneet	en ollut halu‧nnut	emme olleet halu‧nneet
2.	halu‧sit	halu‧sitte	et halu‧nnut	ette halu‧nneet	2.	olit halu‧nnut	olitte halu‧nneet	et ollut halu‧nnut	ette olleet halu‧nneet
3.	halu‧si	halu‧sivat	ei halu‧nnut	eivät halu‧nneet	3.	oli halu‧nnut	olivat halu‧nneet	ei ollut halu‧nnut	eivät olleet halu‧nneet
str. bierna	halu‧ttiin		ei halu‧ttu		str. bierna	oli halu‧ttu		ei ollut halu‧ttu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	halu‧aisin	halu‧aisimme	en halu‧aisi	emme halu‧aisi	1.	olisin halu‧nnut	olisimme halu‧nneet	en olisi halu‧nnut	emme olisi halu‧nneet
2.	halu‧aisit	halu‧aisitte	et halu‧aisi	ette halu‧aisi	2.	olisit halu‧nnut	olisitte halu‧nneet	et olisi halu‧nnut	ette olisi halu‧nneet
3.	halu‧aisi	halu‧aisivat	ei halu‧aisi	eivät halu‧aisi	3.	olisi halu‧nnut	olisivat halu‧nneet	ei olisi halu‧nnut	eivät olisi halu‧nneet
str. bierna	halu‧ttaisiin		ei halu‧ttaisi		str. bierna	olisi halu‧ttu		ei olisi halu‧ttu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	halu‧tkaamme	–	älkäämme halu‧tko	1.	–	olkaamme halu‧nneet	–	älkäämme olko halu‧nneet
2.	halu‧a	halu‧tkaa	älä halu‧a	älkää halu‧tko	2.	ole halu‧nnut	olkaa halu‧nneet	älä ole halu‧nnut	älkää olko halu‧nneet
3.	halu‧tkoon	halu‧tkoot	älköön halu‧tko	älkööt halu‧tko	3.	olkoon halu‧nnut	olkoot halu‧nneet	älköön olko halu‧nnut	älkööt ole halu‧nneet
str. bierna	halu‧ttakoon		älköön halu‧ttako		str. bierna	olkoon halu‧ttu		älköön olko halu‧ttu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	halu‧nnen	halu‧nnemme	en halu‧nne	emme halu‧nne	1.	lienen halu‧nnut	lienemme halu‧nneet	en liene halu‧nnut	emme liene halu‧nneet
2.	halu‧nnet	halu‧nnette	et halu‧nne	ette halu‧nne	2.	lienet halu‧nnut	lienette halu‧nneet	et liene halu‧nnut	ette liene halu‧nneet
3.	halu‧nnee	halu‧nnevat	ei halu‧nne	eivät halu‧nne	3.	lienee halu‧nnut	lienevät halu‧nneet	ei liene halu‧nnut	eivät liene halu‧nneet
str. bierna	halu‧ttaneen		ei halu‧ttane		str. bierna	lienee halu‧ttu		ei liene halu‧ttu

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		halu‧ta		cz. teraźniejszego	halu‧ava	halu‧ttava
rozszerzony I		halu‧takseen²		cz. przeszłego	halu‧nnut	halu‧ttu
II	inessivus	halu‧tessa¹	halu‧ttaessa	sprawcy	halu‧ama^1, 3
II	instructivus	halu‧ten	–	przeczący	halu‧amaton
III	inessivus	halu‧amassa	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	halu‧amasta	–
	illativus	halu‧amaan	–
	adessivus	halu‧amalla	–
	abessivus	halu‧amatta	–
	instructivus	halu‧aman	halu‧ttaman
IV	mianownik	halu‧aminen
IV	partitivus	halu‧amista
V		halu‧amaisillan²

przednie edytuj

zakończone na -ytä

Przykład poniżej: bezokolicznik älytä, temat äly-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	äly‧än	äly‧ämme	en äly‧ä	emme äly‧ä	1.	olen äly‧nnyt	olemme äly‧nneet	en ole äly‧nnyt	emme ole äly‧nneet
2.	äly‧ät	äly‧ätte	et äly‧ä	ette äly‧ä	2.	olet äly‧nnyt	olette äly‧nneet	et ole äly‧nnyt	ette ole äly‧nneet
3.	äly‧ää	äly‧ävät	ei äly‧ä	eivät äly‧ä	3.	on äly‧nnyt	ovat äly‧nneet	ei ole äly‧nnyt	eivät ole äly‧nneet
str. bierna	äly‧tään		ei äly‧tä		str. bierna	on äly‧tty		ei ole äly‧tty
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	äly‧sin	äly‧simme	en äly‧nnyt	emme äly‧nneet	1.	olin äly‧nnyt	olimme äly‧nneet	en ollut äly‧nnyt	emme olleet äly‧nneet
2.	äly‧sit	äly‧sitte	et äly‧nnyt	ette äly‧nneet	2.	olit äly‧nnyt	olitte äly‧nneet	et ollut äly‧nnyt	ette olleet äly‧nneet
3.	äly‧si	äly‧sivät	ei äly‧nnyt	eivät äly‧nneet	3.	oli äly‧nnyt	olivat äly‧nneet	ei ollut äly‧nnyt	eivät olleet äly‧nneet
str. bierna	äly‧ttiin		ei äly‧tty		str. bierna	oli äly‧tty		ei ollut äly‧tty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	äly‧äisin	äly‧äisimme	en äly‧äisi	emme äly‧äisi	1.	olisin äly‧nnyt	olisimme äly‧nneet	en olisi äly‧nnyt	emme olisi äly‧nneet
2.	äly‧äisit	äly‧äisitte	et äly‧äisi	ette äly‧äisi	2.	olisit äly‧nnyt	olisitte äly‧nneet	et olisi äly‧nnyt	ette olisi äly‧nneet
3.	äly‧äisi	äly‧äisivät	ei äly‧äisi	eivät äly‧äisi	3.	olisi äly‧nnyt	olisivat äly‧nneet	ei olisi äly‧nnyt	eivät olisi äly‧nneet
str. bierna	äly‧ttäisiin		ei äly‧ttäisi		str. bierna	olisi äly‧tty		ei olisi äly‧tty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	äly‧tkäämme	–	älkäämme äly‧tkö	1.	–	olkaamme äly‧nneet	–	älkäämme olko äly‧nneet
2.	äly‧ä	äly‧tkää	älä äly‧ä	älkää äly‧tkö	2.	ole äly‧nnyt	olkaa äly‧nneet	älä ole äly‧nnyt	älkää olko äly‧nneet
3.	äly‧tkoon	äly‧tkööt	älköön äly‧tkö	älkööt äly‧tkö	3.	olkoon äly‧nnyt	olkoot äly‧nneet	älköön olko äly‧nnyt	älkööt ole äly‧nneet
str. bierna	äly‧ttäköön		älköön äly‧ttäkö		str. bierna	olkoon äly‧tty		älköön olko äly‧tty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	äly‧nnen	äly‧nnemme	en äly‧nne	emme äly‧nne	1.	lienen äly‧nnyt	lienemme äly‧nneet	en liene äly‧nnyt	emme liene äly‧nneet
2.	äly‧nnet	äly‧nnette	et äly‧nne	ette äly‧nne	2.	lienet äly‧nnyt	lienette äly‧nneet	et liene äly‧nnyt	ette liene äly‧nneet
3.	äly‧nnee	äly‧nnevät	ei äly‧nne	eivät äly‧nne	3.	lienee äly‧nnyt	lienevät äly‧nneet	ei liene äly‧nnyt	eivät liene äly‧nneet
str. bierna	äly‧ttäneen		ei äly‧ttäne		str. bierna	lienee äly‧tty		ei liene äly‧tty

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		äly‧tä		cz. teraźniejszego	äly‧ävä	äly‧ttävä
rozszerzony I		äly‧täkseen²		cz. przeszłego	äly‧nnyt	äly‧tty
II	inessivus	äly‧tessä¹	äly‧ttäessä	sprawcy	äly‧ämä^1, 3
II	instructivus	äly‧ten	–	przeczący	äly‧ämätön
III	inessivus	äly‧ämässä	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	äly‧ämästä	–
	illativus	äly‧ämään	–
	adessivus	äly‧ämällä	–
	abessivus	äly‧ämättä	–
	instructivus	äly‧ämän	äly‧ttämän
IV	mianownik	äly‧äminen
IV	partitivus	äly‧ämistä
V		äly‧ämäisillän²

B edytuj

tylne edytuj

zakończone na -puta

Przykład poniżej: bezokolicznik pulputa, temat pulp-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	pulp‧pu‧an	pulp‧pu‧amme	en pulp‧pu‧a	emme pulp‧pu‧a	1.	olen pulp‧u‧nnut	olemme pulp‧u‧nneet	en ole pulp‧u‧nnut	emme ole pulp‧u‧nneet
2.	pulp‧pu‧at	pulp‧pu‧atte	et pulp‧pu‧a	ette pulp‧pu‧a	2.	olet pulp‧u‧nnut	olette pulp‧u‧nneet	et ole pulp‧u‧nnut	ette ole pulp‧u‧nneet
3.	pulp‧pu‧aa	pulp‧pu‧avat	ei pulp‧pu‧a	eivät pulp‧pu‧a	3.	on pulp‧u‧nnut	ovat pulp‧u‧nneet	ei ole pulp‧u‧nnut	eivät ole pulp‧u‧nneet
str. bierna	pulp‧u‧taan		ei pulp‧u‧ta		str. bierna	on pulp‧u‧ttu		ei ole pulp‧u‧ttu
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	pulp‧pu‧sin	pulp‧pu‧simme	en pulp‧u‧nnut	emme pulp‧u‧nneet	1.	olin pulp‧u‧nnut	olimme pulp‧u‧nneet	en ollut pulp‧u‧nnut	emme olleet pulp‧u‧nneet
2.	pulp‧pu‧sit	pulp‧pu‧sitte	et pulp‧u‧nnut	ette pulp‧u‧nneet	2.	olit pulp‧u‧nnut	olitte pulp‧u‧nneet	et ollut pulp‧u‧nnut	ette olleet pulp‧u‧nneet
3.	pulp‧pu‧si	pulp‧pu‧sivat	ei pulp‧u‧nnut	eivät pulp‧u‧nneet	3.	oli pulp‧u‧nnut	olivat pulp‧u‧nneet	ei ollut pulp‧u‧nnut	eivät olleet pulp‧u‧nneet
str. bierna	pulp‧u‧ttiin		ei pulp‧u‧ttu		str. bierna	oli pulp‧u‧ttu		ei ollut pulp‧u‧ttu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	pulp‧pu‧aisin	pulp‧pu‧aisimme	en pulp‧pu‧aisi	emme pulp‧pu‧aisi	1.	olisin pulp‧u‧nnut	olisimme pulp‧u‧nneet	en olisi pulp‧u‧nnut	emme olisi pulp‧u‧nneet
2.	pulp‧pu‧aisit	pulp‧pu‧aisitte	et pulp‧pu‧aisi	ette pulp‧pu‧aisi	2.	olisit pulp‧u‧nnut	olisitte pulp‧u‧nneet	et olisi pulp‧u‧nnut	ette olisi pulp‧u‧nneet
3.	pulp‧pu‧aisi	pulp‧pu‧aisivat	ei pulp‧pu‧aisi	eivät pulp‧pu‧aisi	3.	olisi pulp‧u‧nnut	olisivat pulp‧u‧nneet	ei olisi pulp‧u‧nnut	eivät olisi pulp‧u‧nneet
str. bierna	pulp‧u‧ttaisiin		ei pulp‧u‧ttaisi		str. bierna	olisi pulp‧u‧ttu		ei olisi pulp‧u‧ttu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	pulp‧u‧tkaamme	–	älkäämme pulp‧u‧tko	1.	–	olkaamme pulp‧u‧nneet	–	älkäämme olko pulp‧u‧nneet
2.	pulp‧pu‧a	pulp‧u‧tkaa	älä pulp‧pu‧a	älkää pulp‧u‧tko	2.	ole pulp‧u‧nnut	olkaa pulp‧u‧nneet	älä ole pulp‧u‧nnut	älkää olko pulp‧u‧nneet
3.	pulp‧u‧tkoon	pulp‧u‧tkoot	älköön pulp‧u‧tko	älkööt pulp‧u‧tko	3.	olkoon pulp‧u‧nnut	olkoot pulp‧u‧nneet	älköön olko pulp‧u‧nnut	älkööt ole pulp‧u‧nneet
str. bierna	pulp‧u‧ttakoon		älköön pulp‧u‧ttako		str. bierna	olkoon pulp‧u‧ttu		älköön olko pulp‧u‧ttu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	pulp‧u‧nnen	pulp‧u‧nnemme	en pulp‧u‧nne	emme pulp‧u‧nne	1.	lienen pulp‧u‧nnut	lienemme pulp‧u‧nneet	en liene pulp‧u‧nnut	emme liene pulp‧u‧nneet
2.	pulp‧u‧nnet	pulp‧u‧nnette	et pulp‧u‧nne	ette pulp‧u‧nne	2.	lienet pulp‧u‧nnut	lienette pulp‧u‧nneet	et liene pulp‧u‧nnut	ette liene pulp‧u‧nneet
3.	pulp‧u‧nnee	pulp‧u‧nnevat	ei pulp‧u‧nne	eivät pulp‧u‧nne	3.	lienee pulp‧u‧nnut	lienevät pulp‧u‧nneet	ei liene pulp‧u‧nnut	eivät liene pulp‧u‧nneet
str. bierna	pulp‧u‧ttaneen		ei pulp‧u‧ttane		str. bierna	lienee pulp‧u‧ttu		ei liene pulp‧u‧ttu

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		pulp‧u‧ta		cz. teraźniejszego	pulp‧pu‧ava	pulp‧u‧ttava
rozszerzony I		pulp‧u‧takseen²		cz. przeszłego	pulp‧u‧nnut	pulp‧u‧ttu
II	inessivus	pulp‧u‧tessa¹	pulp‧u‧ttaessa	sprawcy	pulp‧pu‧ama^1, 3
II	instructivus	pulp‧u‧ten	–	przeczący	pulp‧pu‧amaton
III	inessivus	pulp‧pu‧amassa	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	pulp‧pu‧amasta	–
	illativus	pulp‧pu‧amaan	–
	adessivus	pulp‧pu‧amalla	–
	abessivus	pulp‧pu‧amatta	–
	instructivus	pulp‧pu‧aman	pulp‧u‧ttaman
IV	mianownik	pulp‧pu‧aminen
IV	partitivus	pulp‧pu‧amista
V		pulp‧pu‧amaisillan²

przednie edytuj

zakończone na -pytä (p → pp)

Przykład poniżej: bezokolicznik ryöpytä, temat ryöp-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	ryöp‧py‧än	ryöp‧py‧ämme	en ryöp‧py‧ä	emme ryöp‧py‧ä	1.	olen ryöp‧y‧nnyt	olemme ryöp‧y‧nneet	en ole ryöp‧y‧nnyt	emme ole ryöp‧y‧nneet
2.	ryöp‧py‧ät	ryöp‧py‧ätte	et ryöp‧py‧ä	ette ryöp‧py‧ä	2.	olet ryöp‧y‧nnyt	olette ryöp‧y‧nneet	et ole ryöp‧y‧nnyt	ette ole ryöp‧y‧nneet
3.	ryöp‧py‧ää	ryöp‧py‧ävät	ei ryöp‧py‧ä	eivät ryöp‧py‧ä	3.	on ryöp‧y‧nnyt	ovat ryöp‧y‧nneet	ei ole ryöp‧y‧nnyt	eivät ole ryöp‧y‧nneet
str. bierna	ryöp‧y‧tään		ei ryöp‧y‧tä		str. bierna	on ryöp‧y‧tty		ei ole ryöp‧y‧tty
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	ryöp‧py‧sin	ryöp‧py‧simme	en ryöp‧y‧nnyt	emme ryöp‧y‧nneet	1.	olin ryöp‧y‧nnyt	olimme ryöp‧y‧nneet	en ollut ryöp‧y‧nnyt	emme olleet ryöp‧y‧nneet
2.	ryöp‧py‧sit	ryöp‧py‧sitte	et ryöp‧y‧nnyt	ette ryöp‧y‧nneet	2.	olit ryöp‧y‧nnyt	olitte ryöp‧y‧nneet	et ollut ryöp‧y‧nnyt	ette olleet ryöp‧y‧nneet
3.	ryöp‧py‧si	ryöp‧py‧sivät	ei ryöp‧y‧nnyt	eivät ryöp‧y‧nneet	3.	oli ryöp‧y‧nnyt	olivat ryöp‧y‧nneet	ei ollut ryöp‧y‧nnyt	eivät olleet ryöp‧y‧nneet
str. bierna	ryöp‧y‧ttiin		ei ryöp‧y‧tty		str. bierna	oli ryöp‧y‧tty		ei ollut ryöp‧y‧tty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	ryöp‧py‧äisin	ryöp‧py‧äisimme	en ryöp‧py‧äisi	emme ryöp‧py‧äisi	1.	olisin ryöp‧y‧nnyt	olisimme ryöp‧y‧nneet	en olisi ryöp‧y‧nnyt	emme olisi ryöp‧y‧nneet
2.	ryöp‧py‧äisit	ryöp‧py‧äisitte	et ryöp‧py‧äisi	ette ryöp‧py‧äisi	2.	olisit ryöp‧y‧nnyt	olisitte ryöp‧y‧nneet	et olisi ryöp‧y‧nnyt	ette olisi ryöp‧y‧nneet
3.	ryöp‧py‧äisi	ryöp‧py‧äisivät	ei ryöp‧py‧äisi	eivät ryöp‧py‧äisi	3.	olisi ryöp‧y‧nnyt	olisivat ryöp‧y‧nneet	ei olisi ryöp‧y‧nnyt	eivät olisi ryöp‧y‧nneet
str. bierna	ryöp‧y‧ttäisiin		ei ryöp‧y‧ttäisi		str. bierna	olisi ryöp‧y‧tty		ei olisi ryöp‧y‧tty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	ryöp‧y‧tkäämme	–	älkäämme ryöp‧y‧tkö	1.	–	olkaamme ryöp‧y‧nneet	–	älkäämme olko ryöp‧y‧nneet
2.	ryöp‧py‧ä	ryöp‧y‧tkää	älä ryöp‧py‧ä	älkää ryöp‧y‧tkö	2.	ole ryöp‧y‧nnyt	olkaa ryöp‧y‧nneet	älä ole ryöp‧y‧nnyt	älkää olko ryöp‧y‧nneet
3.	ryöp‧y‧tköön	ryöp‧y‧tkööt	älköön ryöp‧y‧tkö	älkööt ryöp‧y‧tkö	3.	olkoon ryöp‧y‧nnyt	olkoot ryöp‧y‧nneet	älköön olko ryöp‧y‧nnyt	älkööt ole ryöp‧y‧nneet
str. bierna	ryöp‧y‧ttäköön		älköön ryöp‧y‧ttäkö		str. bierna	olkoon ryöp‧y‧tty		älköön olko ryöp‧y‧tty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	ryöp‧y‧nnen	ryöp‧y‧nnemme	en ryöp‧y‧nne	emme ryöp‧y‧nne	1.	lienen ryöp‧y‧nnyt	lienemme ryöp‧y‧nneet	en liene ryöp‧y‧nnyt	emme liene ryöp‧y‧nneet
2.	ryöp‧y‧nnet	ryöp‧y‧nnette	et ryöp‧y‧nne	ette ryöp‧y‧nne	2.	lienet ryöp‧y‧nnyt	lienette ryöp‧y‧nneet	et liene ryöp‧y‧nnyt	ette liene ryöp‧y‧nneet
3.	ryöp‧y‧nnee	ryöp‧y‧nnevät	ei ryöp‧y‧nne	eivät ryöp‧y‧nne	3.	lienee ryöp‧y‧nnyt	lienevät ryöp‧y‧nneet	ei liene ryöp‧y‧nnyt	eivät liene ryöp‧y‧nneet
str. bierna	ryöp‧y‧ttäneen		ei ryöp‧y‧ttäne		str. bierna	lienee ryöp‧y‧tty		ei liene ryöp‧y‧tty

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		ryöp‧y‧tä		cz. teraźniejszego	ryöp‧py‧ävä	ryöp‧y‧ttävä
rozszerzony I		ryöp‧y‧täkseen²		cz. przeszłego	ryöp‧y‧nnyt	ryöp‧y‧tty
II	inessivus	ryöp‧y‧tessä¹	ryöp‧y‧ttäessä	sprawcy	ryöp‧py‧ämä^1, 3
II	instructivus	ryöp‧y‧ten	–	przeczący	ryöp‧py‧ämätön
III	inessivus	ryöp‧py‧ämässä	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	ryöp‧py‧ämästä	–
	illativus	ryöp‧py‧ämään	–
	adessivus	ryöp‧py‧ämällä	–
	abessivus	ryöp‧py‧ämättä	–
	instructivus	ryöp‧py‧ämän	ryöp‧y‧ttämän
IV	mianownik	ryöp‧py‧äminen
IV	partitivus	ryöp‧py‧ämistä
V		ryöp‧py‧ämäisillän²

E edytuj

zakończone na -vuta (v → p)

Przykład poniżej: bezokolicznik kavuta, temat ka-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	ka‧pu‧an	ka‧pu‧amme	en ka‧pu‧a	emme ka‧pu‧a	1.	olen ka‧vu‧nnut	olemme ka‧vu‧nneet	en ole ka‧vu‧nnut	emme ole ka‧vu‧nneet
2.	ka‧pu‧at	ka‧pu‧atte	et ka‧pu‧a	ette ka‧pu‧a	2.	olet ka‧vu‧nnut	olette ka‧vu‧nneet	et ole ka‧vu‧nnut	ette ole ka‧vu‧nneet
3.	ka‧pu‧aa	ka‧pu‧avat	ei ka‧pu‧a	eivät ka‧pu‧a	3.	on ka‧vu‧nnut	ovat ka‧vu‧nneet	ei ole ka‧vu‧nnut	eivät ole ka‧vu‧nneet
str. bierna	ka‧vu‧taan		ei ka‧vu‧ta		str. bierna	on ka‧vu‧ttu		ei ole ka‧vu‧ttu
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	ka‧pu‧sin	ka‧pu‧simme	en ka‧vu‧nnut	emme ka‧vu‧nneet	1.	olin ka‧vu‧nnut	olimme ka‧vu‧nneet	en ollut ka‧vu‧nnut	emme olleet ka‧vu‧nneet
2.	ka‧pu‧sit	ka‧pu‧sitte	et ka‧vu‧nnut	ette ka‧vu‧nneet	2.	olit ka‧vu‧nnut	olitte ka‧vu‧nneet	et ollut ka‧vu‧nnut	ette olleet ka‧vu‧nneet
3.	ka‧pu‧si	ka‧pu‧sivat	ei ka‧vu‧nnut	eivät ka‧vu‧nneet	3.	oli ka‧vu‧nnut	olivat ka‧vu‧nneet	ei ollut ka‧vu‧nnut	eivät olleet ka‧vu‧nneet
str. bierna	ka‧vu‧ttiin		ei ka‧vu‧ttu		str. bierna	oli ka‧vu‧ttu		ei ollut ka‧vu‧ttu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	ka‧pu‧aisin	ka‧pu‧aisimme	en ka‧pu‧aisi	emme ka‧pu‧aisi	1.	olisin ka‧vu‧nnut	olisimme ka‧vu‧nneet	en olisi ka‧vu‧nnut	emme olisi ka‧vu‧nneet
2.	ka‧pu‧aisit	ka‧pu‧aisitte	et ka‧pu‧aisi	ette ka‧pu‧aisi	2.	olisit ka‧vu‧nnut	olisitte ka‧vu‧nneet	et olisi ka‧vu‧nnut	ette olisi ka‧vu‧nneet
3.	ka‧pu‧aisi	ka‧pu‧aisivat	ei ka‧pu‧aisi	eivät ka‧pu‧aisi	3.	olisi ka‧vu‧nnut	olisivat ka‧vu‧nneet	ei olisi ka‧vu‧nnut	eivät olisi ka‧vu‧nneet
str. bierna	ka‧vu‧ttaisiin		ei ka‧vu‧ttaisi		str. bierna	olisi ka‧vu‧ttu		ei olisi ka‧vu‧ttu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	ka‧vu‧tkaamme	–	älkäämme ka‧vu‧tko	1.	–	olkaamme ka‧vu‧nneet	–	älkäämme olko ka‧vu‧nneet
2.	ka‧pu‧a	ka‧vu‧tkaa	älä ka‧pu‧a	älkää ka‧vu‧tko	2.	ole ka‧vu‧nnut	olkaa ka‧vu‧nneet	älä ole ka‧vu‧nnut	älkää olko ka‧vu‧nneet
3.	ka‧vu‧tkoon	ka‧vu‧tkoot	älköön ka‧vu‧tko	älkööt ka‧vu‧tko	3.	olkoon ka‧vu‧nnut	olkoot ka‧vu‧nneet	älköön olko ka‧vu‧nnut	älkööt ole ka‧vu‧nneet
str. bierna	ka‧vu‧ttakoon		älköön ka‧vu‧ttako		str. bierna	olkoon ka‧vu‧ttu		älköön olko ka‧vu‧ttu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	ka‧vu‧nnen	ka‧vu‧nnemme	en ka‧vu‧nne	emme ka‧vu‧nne	1.	lienen ka‧vu‧nnut	lienemme ka‧vu‧nneet	en liene ka‧vu‧nnut	emme liene ka‧vu‧nneet
2.	ka‧vu‧nnet	ka‧vu‧nnette	et ka‧vu‧nne	ette ka‧vu‧nne	2.	lienet ka‧vu‧nnut	lienette ka‧vu‧nneet	et liene ka‧vu‧nnut	ette liene ka‧vu‧nneet
3.	ka‧vu‧nnee	ka‧vu‧nnevat	ei ka‧vu‧nne	eivät ka‧vu‧nne	3.	lienee ka‧vu‧nnut	lienevät ka‧vu‧nneet	ei liene ka‧vu‧nnut	eivät liene ka‧vu‧nneet
str. bierna	ka‧vu‧ttaneen		ei ka‧vu‧ttane		str. bierna	lienee ka‧vu‧ttu		ei liene ka‧vu‧ttu

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		ka‧vu‧ta		cz. teraźniejszego	ka‧pu‧ava	ka‧vu‧ttava
rozszerzony I		ka‧vu‧takseen²		cz. przeszłego	ka‧vu‧nnut	ka‧vu‧ttu
II	inessivus	ka‧vu‧tessa¹	ka‧vu‧ttaessa	sprawcy	ka‧pu‧ama^1, 3
II	instructivus	ka‧vu‧ten	–	przeczący	ka‧pu‧amaton
III	inessivus	ka‧pu‧amassa	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	ka‧pu‧amasta	–
	illativus	ka‧pu‧amaan	–
	adessivus	ka‧pu‧amalla	–
	abessivus	ka‧pu‧amatta	–
	instructivus	ka‧pu‧aman	ka‧vu‧ttaman
IV	mianownik	ka‧pu‧aminen
IV	partitivus	ka‧pu‧amista
V		ka‧pu‧amaisillan²

H edytuj

zakończone na -mmuta (mm → mp)

Przykład poniżej: bezokolicznik kummuta, temat kum-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	kum‧pu‧an	kum‧pu‧amme	en kum‧pu‧a	emme kum‧pu‧a	1.	olen kum‧mu‧nnut	olemme kum‧mu‧nneet	en ole kum‧mu‧nnut	emme ole kum‧mu‧nneet
2.	kum‧pu‧at	kum‧pu‧atte	et kum‧pu‧a	ette kum‧pu‧a	2.	olet kum‧mu‧nnut	olette kum‧mu‧nneet	et ole kum‧mu‧nnut	ette ole kum‧mu‧nneet
3.	kum‧pu‧aa	kum‧pu‧avat	ei kum‧pu‧a	eivät kum‧pu‧a	3.	on kum‧mu‧nnut	ovat kum‧mu‧nneet	ei ole kum‧mu‧nnut	eivät ole kum‧mu‧nneet
str. bierna	kum‧mu‧taan		ei kum‧mu‧ta		str. bierna	on kum‧mu‧ttu		ei ole kum‧mu‧ttu
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	kum‧pu‧sin	kum‧pu‧simme	en kum‧mu‧nnut	emme kum‧mu‧nneet	1.	olin kum‧mu‧nnut	olimme kum‧mu‧nneet	en ollut kum‧mu‧nnut	emme olleet kum‧mu‧nneet
2.	kum‧pu‧sit	kum‧pu‧sitte	et kum‧mu‧nnut	ette kum‧mu‧nneet	2.	olit kum‧mu‧nnut	olitte kum‧mu‧nneet	et ollut kum‧mu‧nnut	ette olleet kum‧mu‧nneet
3.	kum‧pu‧si	kum‧pu‧sivat	ei kum‧mu‧nnut	eivät kum‧mu‧nneet	3.	oli kum‧mu‧nnut	olivat kum‧mu‧nneet	ei ollut kum‧mu‧nnut	eivät olleet kum‧mu‧nneet
str. bierna	kum‧mu‧ttiin		ei kum‧mu‧ttu		str. bierna	oli kum‧mu‧ttu		ei ollut kum‧mu‧ttu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	kum‧pu‧aisin	kum‧pu‧aisimme	en kum‧pu‧aisi	emme kum‧pu‧aisi	1.	olisin kum‧mu‧nnut	olisimme kum‧mu‧nneet	en olisi kum‧mu‧nnut	emme olisi kum‧mu‧nneet
2.	kum‧pu‧aisit	kum‧pu‧aisitte	et kum‧pu‧aisi	ette kum‧pu‧aisi	2.	olisit kum‧mu‧nnut	olisitte kum‧mu‧nneet	et olisi kum‧mu‧nnut	ette olisi kum‧mu‧nneet
3.	kum‧pu‧aisi	kum‧pu‧aisivat	ei kum‧pu‧aisi	eivät kum‧pu‧aisi	3.	olisi kum‧mu‧nnut	olisivat kum‧mu‧nneet	ei olisi kum‧mu‧nnut	eivät olisi kum‧mu‧nneet
str. bierna	kum‧mu‧ttaisiin		ei kum‧mu‧ttaisi		str. bierna	olisi kum‧mu‧ttu		ei olisi kum‧mu‧ttu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	kum‧mu‧tkaamme	–	älkäämme kum‧mu‧tko	1.	–	olkaamme kum‧mu‧nneet	–	älkäämme olko kum‧mu‧nneet
2.	kum‧pu‧a	kum‧mu‧tkaa	älä kum‧pu‧a	älkää kum‧mu‧tko	2.	ole kum‧mu‧nnut	olkaa kum‧mu‧nneet	älä ole kum‧mu‧nnut	älkää olko kum‧mu‧nneet
3.	kum‧mu‧tkoon	kum‧mu‧tkoot	älköön kum‧mu‧tko	älkööt kum‧mu‧tko	3.	olkoon kum‧mu‧nnut	olkoot kum‧mu‧nneet	älköön olko kum‧mu‧nnut	älkööt ole kum‧mu‧nneet
str. bierna	kum‧mu‧ttakoon		älköön kum‧mu‧ttako		str. bierna	olkoon kum‧mu‧ttu		älköön olko kum‧mu‧ttu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	kum‧mu‧nnen	kum‧mu‧nnemme	en kum‧mu‧nne	emme kum‧mu‧nne	1.	lienen kum‧mu‧nnut	lienemme kum‧mu‧nneet	en liene kum‧mu‧nnut	emme liene kum‧mu‧nneet
2.	kum‧mu‧nnet	kum‧mu‧nnette	et kum‧mu‧nne	ette kum‧mu‧nne	2.	lienet kum‧mu‧nnut	lienette kum‧mu‧nneet	et liene kum‧mu‧nnut	ette liene kum‧mu‧nneet
3.	kum‧mu‧nnee	kum‧mu‧nnevat	ei kum‧mu‧nne	eivät kum‧mu‧nne	3.	lienee kum‧mu‧nnut	lienevät kum‧mu‧nneet	ei liene kum‧mu‧nnut	eivät liene kum‧mu‧nneet
str. bierna	kum‧mu‧ttaneen		ei kum‧mu‧ttane		str. bierna	lienee kum‧mu‧ttu		ei liene kum‧mu‧ttu

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		kum‧mu‧ta		cz. teraźniejszego	kum‧pu‧ava	kum‧mu‧ttava
rozszerzony I		kum‧mu‧takseen²		cz. przeszłego	kum‧mu‧nnut	kum‧mu‧ttu
II	inessivus	kum‧mu‧tessa¹	kum‧mu‧ttaessa	sprawcy	kum‧pu‧ama^1, 3
II	instructivus	kum‧mu‧ten	–	przeczący	kum‧pu‧amaton
III	inessivus	kum‧pu‧amassa	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	kum‧pu‧amasta	–
	illativus	kum‧pu‧amaan	–
	adessivus	kum‧pu‧amalla	–
	abessivus	kum‧pu‧amatta	–
	instructivus	kum‧pu‧aman	kum‧mu‧ttaman
IV	mianownik	kum‧pu‧aminen
IV	partitivus	kum‧pu‧amista
V		kum‧pu‧amaisillan²