Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/26

Koniugacja typu 26.

Bez wymiany

zakończone na -ota Przykład poniżej: bezokolicznik huonota, temat huono-.

tryb oznajmujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. huon‧onen huon‧onemme en huon‧one emme huon‧one 1. olen huon‧onnut olemme huon‧onneet en ole huon‧onnut emme ole huon‧onneet 2. huon‧onet huon‧onette et huon‧one ette huon‧one 2. olet huon‧onnut olette huon‧onneet et ole huon‧onnut ette ole huon‧onneet 3. huon‧onee huon‧onevat ei huon‧one eivät huon‧one 3. on huon‧onnut ovat huon‧onneet ei ole huon‧onnut eivät ole huon‧onneet str. bierna huon‧otaan ei huon‧ota str. bierna on huon‧ottu ei ole huon‧ottu imperfekt czas zaprzeszły twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. huon‧onin huon‧onimme en huon‧onnut emme huon‧onneet 1. olin huon‧onnut olimme huon‧onneet en ollut huon‧onnut emme olleet huon‧onneet 2. huon‧onit huon‧onitte et huon‧onnut ette huon‧onneet 2. olit huon‧onnut olitte huon‧onneet et ollut huon‧onnut ette olleet huon‧onneet 3. huon‧oni huon‧onivat ei huon‧onnut eivät huon‧onneet 3. oli huon‧onnut olivat huon‧onneet ei ollut huon‧onnut eivät olleet huon‧onneet str. bierna huon‧ottiin ei huon‧ottu str. bierna oli huon‧ottu ei ollut huon‧ottu tryb warunkowy czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. huon‧onisin huon‧onisimme en huon‧onisi emme huon‧onisi 1. olisin huon‧onnut olisimme huon‧onneet en olisi huon‧onnut emme olisi huon‧onneet 2. huon‧onisit huon‧onisitte et huon‧onisi ette huon‧onisi 2. olisit huon‧onnut olisitte huon‧onneet et olisi huon‧onnut ette olisi huon‧onneet 3. huon‧onisi huon‧onisivat ei huon‧onisi eivät huon‧onisi 3. olisi huon‧onnut olisivat huon‧onneet ei olisi huon‧onnut eivät olisi huon‧onneet str. bierna huon‧ottaisiin ei huon‧ottaisi str. bierna olisi huon‧ottu ei olisi huon‧ottu tryb rozkazujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. – huon‧otkaamme – älkäämme huon‧otko 1. – olkaamme huon‧onneet – älkäämme olko huon‧onneet 2. huon‧one huon‧otkaa älä huon‧one älkää huon‧otko 2. ole huon‧onnut olkaa huon‧onneet älä ole huon‧onnut älkää olko huon‧onneet 3. huon‧otkoon huon‧otkoot älköön huon‧otko älkööt huon‧otko 3. olkoon huon‧onnut olkoot huon‧onneet älköön olko huon‧onnut älkööt ole huon‧onneet str. bierna huon‧ottakoon älköön huon‧ottako str. bierna olkoon huon‧ottu älköön olko huon‧ottu tryb potencjalny czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. huon‧onnen huon‧onnemme en huon‧onne emme huon‧onne 1. lienen huon‧onnut lienemme huon‧onneet en liene huon‧onnut emme liene huon‧onneet 2. huon‧onnet huon‧onnette et huon‧onne ette huon‧onne 2. lienet huon‧onnut lienette huon‧onneet et liene huon‧onnut ette liene huon‧onneet 3. huon‧onnee huon‧onnevat ei huon‧onne eivät huon‧onne 3. lienee huon‧onnut lienevät huon‧onneet ei liene huon‧onnut eivät liene huon‧onneet str. bierna huon‧ottaneen ei huon‧ottane str. bierna lienee huon‧ottu ei liene huon‧ottu Formy odczasownikowe bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna I huon‧ota cz. teraźniejszego huon‧oneva huon‧ottava rozszerzony I huon‧otakseen2 cz. przeszłego huon‧onnut huon‧ottu II inessivus huon‧otessa1 huon‧ottaessa sprawcy huon‧onema1, 3 instructivus huon‧oten – przeczący huon‧onematon III inessivus huon‧onemassa – 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. 2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. 3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę. elativus huon‧onemasta – illativus huon‧onemaan – adessivus huon‧onemalla – abessivus huon‧onematta – instructivus huon‧oneman huon‧ottaman IV mianownik huon‧oneminen partitivus huon‧onemista V huon‧onemaisillan2

C

zakończone na -ota (t → tt) Przykład poniżej: bezokolicznik loitota, temat loit-.

tryb oznajmujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. loit‧to‧nen loit‧to‧nemme en loit‧to‧ne emme loit‧to‧ne 1. olen loit‧o‧nnut olemme loit‧o‧nneet en ole loit‧o‧nnut emme ole loit‧o‧nneet 2. loit‧to‧net loit‧to‧nette et loit‧to‧ne ette loit‧to‧ne 2. olet loit‧o‧nnut olette loit‧o‧nneet et ole loit‧o‧nnut ette ole loit‧o‧nneet 3. loit‧to‧nee loit‧to‧nevat ei loit‧to‧ne eivät loit‧to‧ne 3. on loit‧o‧nnut ovat loit‧o‧nneet ei ole loit‧o‧nnut eivät ole loit‧o‧nneet str. bierna loit‧o‧taan ei loit‧o‧ta str. bierna on loit‧o‧ttu ei ole loit‧o‧ttu imperfekt czas zaprzeszły twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. loit‧to‧nin loit‧to‧nimme en loit‧o‧nnut emme loit‧o‧nneet 1. olin loit‧o‧nnut olimme loit‧o‧nneet en ollut loit‧o‧nnut emme olleet loit‧o‧nneet 2. loit‧to‧nit loit‧to‧nitte et loit‧o‧nnut ette loit‧o‧nneet 2. olit loit‧o‧nnut olitte loit‧o‧nneet et ollut loit‧o‧nnut ette olleet loit‧o‧nneet 3. loit‧to‧ni loit‧to‧nivat ei loit‧o‧nnut eivät loit‧o‧nneet 3. oli loit‧o‧nnut olivat loit‧o‧nneet ei ollut loit‧o‧nnut eivät olleet loit‧o‧nneet str. bierna loit‧o‧ttiin ei loit‧o‧ttu str. bierna oli loit‧o‧ttu ei ollut loit‧o‧ttu tryb warunkowy czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. loit‧to‧nisin loit‧to‧nisimme en loit‧to‧nisi emme loit‧to‧nisi 1. olisin loit‧o‧nnut olisimme loit‧o‧nneet en olisi loit‧o‧nnut emme olisi loit‧o‧nneet 2. loit‧to‧nisit loit‧to‧nisitte et loit‧to‧nisi ette loit‧to‧nisi 2. olisit loit‧o‧nnut olisitte loit‧o‧nneet et olisi loit‧o‧nnut ette olisi loit‧o‧nneet 3. loit‧to‧nisi loit‧to‧nisivat ei loit‧to‧nisi eivät loit‧to‧nisi 3. olisi loit‧o‧nnut olisivat loit‧o‧nneet ei olisi loit‧o‧nnut eivät olisi loit‧o‧nneet str. bierna loit‧o‧ttaisiin ei loit‧o‧ttaisi str. bierna olisi loit‧o‧ttu ei olisi loit‧o‧ttu tryb rozkazujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. – loit‧o‧tkaamme – älkäämme loit‧o‧tko 1. – olkaamme loit‧o‧nneet – älkäämme olko loit‧o‧nneet 2. loit‧to‧ne loit‧o‧tkaa älä loit‧to‧ne älkää loit‧o‧tko 2. ole loit‧o‧nnut olkaa loit‧o‧nneet älä ole loit‧o‧nnut älkää olko loit‧o‧nneet 3. loit‧o‧tkoon loit‧o‧tkoot älköön loit‧o‧tko älkööt loit‧o‧tko 3. olkoon loit‧o‧nnut olkoot loit‧o‧nneet älköön olko loit‧o‧nnut älkööt ole loit‧o‧nneet str. bierna loit‧o‧ttakoon älköön loit‧o‧ttako str. bierna olkoon loit‧o‧ttu älköön olko loit‧o‧ttu tryb potencjalny czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. loit‧o‧nnen loit‧o‧nnemme en loit‧o‧nne emme loit‧o‧nne 1. lienen loit‧o‧nnut lienemme loit‧o‧nneet en liene loit‧o‧nnut emme liene loit‧o‧nneet 2. loit‧o‧nnet loit‧o‧nnette et loit‧o‧nne ette loit‧o‧nne 2. lienet loit‧o‧nnut lienette loit‧o‧nneet et liene loit‧o‧nnut ette liene loit‧o‧nneet 3. loit‧o‧nnee loit‧o‧nnevat ei loit‧o‧nne eivät loit‧o‧nne 3. lienee loit‧o‧nnut lienevät loit‧o‧nneet ei liene loit‧o‧nnut eivät liene loit‧o‧nneet str. bierna loit‧o‧ttaneen ei loit‧o‧ttane str. bierna lienee loit‧o‧ttu ei liene loit‧o‧ttu Formy odczasownikowe bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna I loit‧o‧ta cz. teraźniejszego loit‧to‧neva loit‧o‧ttava rozszerzony I loit‧o‧takseen2 cz. przeszłego loit‧o‧nnut loit‧o‧ttu II inessivus loit‧o‧tessa1 loit‧o‧ttaessa sprawcy loit‧to‧nema1, 3 instructivus loit‧o‧ten – przeczący loit‧to‧nematon III inessivus loit‧to‧nemassa – 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. 2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. 3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę. elativus loit‧to‧nemasta – illativus loit‧to‧nemaan – adessivus loit‧to‧nemalla – abessivus loit‧to‧nematta – instructivus loit‧to‧neman loit‧o‧ttaman IV mianownik loit‧to‧neminen partitivus loit‧to‧nemista V loit‧to‧nemaisillan2