Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/15

Koniugacja typu 15.Edytuj

tylneEdytuj

zakończone na -uoda

Przykład poniżej: bezokolicznik juoda, temat j-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	j‧uon	j‧uomme	en j‧uo	emme j‧uo	1.	olen j‧uonut	olemme j‧uoneet	en ole j‧uonut	emme ole j‧uoneet
2.	j‧uot	j‧uotte	et j‧uo	ette j‧uo	2.	olet j‧uonut	olette j‧uoneet	et ole j‧uonut	ette ole j‧uoneet
3.	j‧uo	j‧uovat	ei j‧uo	eivät j‧uo	3.	on j‧uonut	ovat j‧uoneet	ei ole j‧uonut	eivät ole j‧uoneet
str. bierna	j‧uodaan		ei j‧uoda		str. bierna	on j‧uotu		ei ole j‧uotu
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	j‧oin	j‧oimme	en j‧uonut	emme j‧uoneet	1.	olin j‧uonut	olimme j‧uoneet	en ollut j‧uonut	emme olleet j‧uoneet
2.	j‧oit	j‧oitte	et j‧uonut	ette j‧uoneet	2.	olit j‧uonut	olitte j‧uoneet	et ollut j‧uonut	ette olleet j‧uoneet
3.	j‧oi	j‧oivat	ei j‧uonut	eivät j‧uoneet	3.	oli j‧uonut	olivat j‧uoneet	ei ollut j‧uonut	eivät olleet j‧uoneet
str. bierna	j‧uotiin		ei j‧uotu		str. bierna	oli j‧uotu		ei ollut j‧uotu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	j‧oisin	j‧oisimme	en j‧oisi	emme j‧oisi	1.	olisin j‧uonut	olisimme j‧uoneet	en olisi j‧uonut	emme olisi j‧uoneet
2.	j‧oisit	j‧oisitte	et j‧oisi	ette j‧oisi	2.	olisit j‧uonut	olisitte j‧uoneet	et olisi j‧uonut	ette olisi j‧uoneet
3.	j‧oisi	j‧oisivat	ei j‧oisi	eivät j‧oisi	3.	olisi j‧uonut	olisivat j‧uoneet	ei olisi j‧uonut	eivät olisi j‧uoneet
str. bierna	j‧uotaisiin		ei j‧uotaisi		str. bierna	olisi j‧uotu		ei olisi j‧uotu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	j‧uokaamme	–	älkäämme j‧uoko	1.	–	olkaamme j‧uoneet	–	älkäämme olko j‧uoneet
2.	j‧uo	j‧uokaa	älä j‧uo	älkää j‧uoko	2.	ole j‧uonut	olkaa j‧uoneet	älä ole j‧uonut	älkää olko j‧uoneet
3.	j‧uokoon	j‧uokoot	älköön j‧uoko	älkööt j‧uoko	3.	olkoon j‧uonut	olkoot j‧uoneet	älköön olko j‧uonut	älkööt ole j‧uoneet
str. bierna	j‧uotakoon		älköön j‧uotako		str. bierna	olkoon j‧uotu		älköön olko j‧uotu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	j‧uonen	j‧uonemme	en j‧uone	emme j‧uone	1.	lienen j‧uonut	lienemme j‧uoneet	en liene j‧uonut	emme liene j‧uoneet
2.	j‧uonet	j‧uonette	et j‧uone	ette j‧uone	2.	lienet j‧uonut	lienette j‧uoneet	et liene j‧uonut	ette liene j‧uoneet
3.	j‧uonee	j‧uonevat	ei j‧uone	eivät j‧uone	3.	lienee j‧uonut	lienevät j‧uoneet	ei liene j‧uonut	eivät liene j‧uoneet
str. bierna	j‧uotaneen		ei j‧uotane		str. bierna	lienee j‧uotu		ei liene j‧uotu

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		j‧uoda		cz. teraźniejszego	j‧uova	j‧uotava
rozszerzony I		j‧uodakseen²		cz. przeszłego	j‧uonut	j‧uotu
II	inessivus	j‧uodessa¹	j‧uotaessa	sprawcy	j‧uoma^1, 3
II	instructivus	j‧uoden	–	przeczący	j‧uomaton
III	inessivus	j‧uomassa	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	j‧uomasta	–
	illativus	j‧uomaan	–
	adessivus	j‧uomalla	–
	abessivus	j‧uomatta	–
	instructivus	j‧uoman	j‧uotaman
IV	mianownik	j‧uominen
IV	partitivus	j‧uomista
V		j‧uomaisillan²

przednieEdytuj

-yödäEdytuj

zakończone na -yödä

Przykład poniżej: bezokolicznik syödä, temat s-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	s‧yön	s‧yömme	en s‧yö	emme s‧yö	1.	olen s‧yönyt	olemme s‧yöneet	en ole s‧yönyt	emme ole s‧yöneet
2.	s‧yöt	s‧yötte	et s‧yö	ette s‧yö	2.	olet s‧yönyt	olette s‧yöneet	et ole s‧yönyt	ette ole s‧yöneet
3.	s‧yö	s‧yövät	ei s‧yö	eivät s‧yö	3.	on s‧yönyt	ovat s‧yöneet	ei ole s‧yönyt	eivät ole s‧yöneet
str. bierna	s‧yödään		ei s‧yödä		str. bierna	on s‧yöty		ei ole s‧yöty
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	s‧öin	s‧öimme	en s‧yönyt	emme s‧yöneet	1.	olin s‧yönyt	olimme s‧yöneet	en ollut s‧yönyt	emme olleet s‧yöneet
2.	s‧öit	s‧öitte	et s‧yönyt	ette s‧yöneet	2.	olit s‧yönyt	olitte s‧yöneet	et ollut s‧yönyt	ette olleet s‧yöneet
3.	s‧öi	s‧öivät	ei s‧yönyt	eivät s‧yöneet	3.	oli s‧yönyt	olivat s‧yöneet	ei ollut s‧yönyt	eivät olleet s‧yöneet
str. bierna	s‧yötiin		ei s‧yöty		str. bierna	oli s‧yöty		ei ollut s‧yöty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	s‧öisin	s‧öisimme	en s‧öisi	emme s‧öisi	1.	olisin s‧yönyt	olisimme s‧yöneet	en olisi s‧yönyt	emme olisi s‧yöneet
2.	s‧öisit	s‧öisitte	et s‧öisi	ette s‧öisi	2.	olisit s‧yönyt	olisitte s‧yöneet	et olisi s‧yönyt	ette olisi s‧yöneet
3.	s‧öisi	s‧öisivät	ei s‧öisi	eivät s‧öisi	3.	olisi s‧yönyt	olisivat s‧yöneet	ei olisi s‧yönyt	eivät olisi s‧yöneet
str. bierna	s‧yötäisiin		ei s‧yötäisi		str. bierna	olisi s‧yöty		ei olisi s‧yöty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	s‧yökäämme	–	älkäämme s‧yökö	1.	–	olkaamme s‧yöneet	–	älkäämme olko s‧yöneet
2.	s‧yö	s‧yökää	älä s‧yö	älkää s‧yökö	2.	ole s‧yönyt	olkaa s‧yöneet	älä ole s‧yönyt	älkää olko s‧yöneet
3.	s‧yököön	s‧yökööt	älköön s‧yökö	älkööt s‧yökö	3.	olkoon s‧yönyt	olkoot s‧yöneet	älköön olko s‧yönyt	älkööt ole s‧yöneet
str. bierna	s‧yötäköön		älköön s‧yötäkö		str. bierna	olkoon s‧yöty		älköön olko s‧yöty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	s‧yönen	s‧yönemme	en s‧yöne	emme s‧yöne	1.	lienen s‧yönyt	lienemme s‧yöneet	en liene s‧yönyt	emme liene s‧yöneet
2.	s‧yönet	s‧yönette	et s‧yöne	ette s‧yöne	2.	lienet s‧yönyt	lienette s‧yöneet	et liene s‧yönyt	ette liene s‧yöneet
3.	s‧yönee	s‧yönevät	ei s‧yöne	eivät s‧yöne	3.	lienee s‧yönyt	lienevät s‧yöneet	ei liene s‧yönyt	eivät liene s‧yöneet
str. bierna	s‧yötäneen		ei s‧yötäne		str. bierna	lienee s‧yöty		ei liene s‧yöty

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		s‧yödä		cz. teraźniejszego	s‧yövä	s‧yötävä
rozszerzony I		s‧yödäkseen²		cz. przeszłego	s‧yönyt	s‧yöty
II	inessivus	s‧yödessä¹	s‧yötäessä	sprawcy	s‧yömä^1, 3
II	instructivus	s‧yöden	–	przeczący	s‧yömätön
III	inessivus	s‧yömässä	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	s‧yömästä	–
	illativus	s‧yömään	–
	adessivus	s‧yömällä	–
	abessivus	s‧yömättä	–
	instructivus	s‧yömän	s‧yötämän
IV	mianownik	s‧yöminen
IV	partitivus	s‧yömistä
V		s‧yömäisillän²

-iedäEdytuj

zakończone na -iedä

Jedyny czasownik odmieniający się według tego typu: bezokolicznik viedä, temat v-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	v‧ien	v‧iemme	en v‧ie	emme v‧ie	1.	olen v‧ienyt	olemme v‧ieneet	en ole v‧ienyt	emme ole v‧ieneet
2.	v‧iet	v‧iette	et v‧ie	ette v‧ie	2.	olet v‧ienyt	olette v‧ieneet	et ole v‧ienyt	ette ole v‧ieneet
3.	v‧ie	v‧ievät	ei v‧ie	eivät v‧ie	3.	on v‧ienyt	ovat v‧ieneet	ei ole v‧ienyt	eivät ole v‧ieneet
str. bierna	v‧iedään		ei v‧iedä		str. bierna	on v‧iety		ei ole v‧iety
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	v‧ein	v‧eimme	en v‧ienyt	emme v‧ieneet	1.	olin v‧ienyt	olimme v‧ieneet	en ollut v‧ienyt	emme olleet v‧ieneet
2.	v‧eit	v‧eitte	et v‧ienyt	ette v‧ieneet	2.	olit v‧ienyt	olitte v‧ieneet	et ollut v‧ienyt	ette olleet v‧ieneet
3.	v‧ei	v‧eivät	ei v‧ienyt	eivät v‧ieneet	3.	oli v‧ienyt	olivat v‧ieneet	ei ollut v‧ienyt	eivät olleet v‧ieneet
str. bierna	v‧ietiin		ei v‧iety		str. bierna	oli v‧iety		ei ollut v‧iety
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	v‧eisin	v‧eisimme	en v‧eisi	emme v‧eisi	1.	olisin v‧ienyt	olisimme v‧ieneet	en olisi v‧ienyt	emme olisi v‧ieneet
2.	v‧eisit	v‧eisitte	et v‧eisi	ette v‧eisi	2.	olisit v‧ienyt	olisitte v‧ieneet	et olisi v‧ienyt	ette olisi v‧ieneet
3.	v‧eisi	v‧eisivät	ei v‧eisi	eivät v‧eisi	3.	olisi v‧ienyt	olisivat v‧ieneet	ei olisi v‧ienyt	eivät olisi v‧ieneet
str. bierna	v‧ietäisiin		ei v‧ietäisi		str. bierna	olisi v‧iety		ei olisi v‧iety
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	v‧iekäämme	–	älkäämme v‧iekö	1.	–	olkaamme v‧ieneet	–	älkäämme olko v‧ieneet
2.	v‧ie	v‧iekää	älä v‧ie	älkää v‧iekö	2.	ole v‧ienyt	olkaa v‧ieneet	älä ole v‧ienyt	älkää olko v‧ieneet
3.	v‧ieköön	v‧iekööt	älköön v‧iekö	älkööt v‧iekö	3.	olkoon v‧ienyt	olkoot v‧ieneet	älköön olko v‧ienyt	älkööt ole v‧ieneet
str. bierna	v‧ietäköön		älköön v‧ietäkö		str. bierna	olkoon v‧iety		älköön olko v‧iety
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	v‧ienen	v‧ienemme	en v‧iene	emme v‧iene	1.	lienen v‧ienyt	lienemme v‧ieneet	en liene v‧ienyt	emme liene v‧ieneet
2.	v‧ienet	v‧ienette	et v‧iene	ette v‧iene	2.	lienet v‧ienyt	lienette v‧ieneet	et liene v‧ienyt	ette liene v‧ieneet
3.	v‧ienee	v‧ienevät	ei v‧iene	eivät v‧iene	3.	lienee v‧ienyt	lienevät v‧ieneet	ei liene v‧ienyt	eivät liene v‧ieneet
str. bierna	v‧ietäneen		ei v‧ietäne		str. bierna	lienee v‧iety		ei liene v‧iety

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		v‧iedä		cz. teraźniejszego	v‧ievä	v‧ietävä
rozszerzony I		v‧iedäkseen²		cz. przeszłego	v‧ienyt	v‧iety
II	inessivus	v‧iedessä¹	v‧ietäessä	sprawcy	v‧iemä^1, 3
II	instructivus	v‧ieden	–	przeczący	v‧iemätön
III	inessivus	v‧iemässä	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	v‧iemästä	–
	illativus	v‧iemään	–
	adessivus	v‧iemällä	–
	abessivus	v‧iemättä	–
	instructivus	v‧iemän	v‧ietämän
IV	mianownik	v‧ieminen
IV	partitivus	v‧iemistä
V		v‧iemäisillän²