Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/15

Koniugacja typu 15.Edytuj

tylneEdytuj

zakończone na -uoda

Przykład poniżej: bezokolicznik juoda, temat j-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. j‧uon j‧uomme en j‧uo emme j‧uo 1. olen j‧uonut olemme j‧uoneet en ole j‧uonut emme ole j‧uoneet
2. j‧uot j‧uotte et j‧uo ette j‧uo 2. olet j‧uonut olette j‧uoneet et ole j‧uonut ette ole j‧uoneet
3. j‧uo j‧uovat ei j‧uo eivät j‧uo 3. on j‧uonut ovat j‧uoneet ei ole j‧uonut eivät ole j‧uoneet
str. bierna j‧uodaan ei j‧uoda str. bierna on j‧uotu ei ole j‧uotu
imperfekt czas zaprzeszły
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. j‧oin j‧oimme en j‧uonut emme j‧uoneet 1. olin j‧uonut olimme j‧uoneet en ollut j‧uonut emme olleet j‧uoneet
2. j‧oit j‧oitte et j‧uonut ette j‧uoneet 2. olit j‧uonut olitte j‧uoneet et ollut j‧uonut ette olleet j‧uoneet
3. j‧oi j‧oivat ei j‧uonut eivät j‧uoneet 3. oli j‧uonut olivat j‧uoneet ei ollut j‧uonut eivät olleet j‧uoneet
str. bierna j‧uotiin ei j‧uotu str. bierna oli j‧uotu ei ollut j‧uotu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. j‧oisin j‧oisimme en j‧oisi emme j‧oisi 1. olisin j‧uonut olisimme j‧uoneet en olisi j‧uonut emme olisi j‧uoneet
2. j‧oisit j‧oisitte et j‧oisi ette j‧oisi 2. olisit j‧uonut olisitte j‧uoneet et olisi j‧uonut ette olisi j‧uoneet
3. j‧oisi j‧oisivat ei j‧oisi eivät j‧oisi 3. olisi j‧uonut olisivat j‧uoneet ei olisi j‧uonut eivät olisi j‧uoneet
str. bierna j‧uotaisiin ei j‧uotaisi str. bierna olisi j‧uotu ei olisi j‧uotu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. j‧uokaamme älkäämme j‧uoko 1. olkaamme j‧uoneet älkäämme olko j‧uoneet
2. j‧uo j‧uokaa älä j‧uo älkää j‧uoko 2. ole j‧uonut olkaa j‧uoneet älä ole j‧uonut älkää olko j‧uoneet
3. j‧uokoon j‧uokoot älköön j‧uoko älkööt j‧uoko 3. olkoon j‧uonut olkoot j‧uoneet älköön olko j‧uonut älkööt ole j‧uoneet
str. bierna j‧uotakoon älköön j‧uotako str. bierna olkoon j‧uotu älköön olko j‧uotu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. j‧uonen j‧uonemme en j‧uone emme j‧uone 1. lienen j‧uonut lienemme j‧uoneet en liene j‧uonut emme liene j‧uoneet
2. j‧uonet j‧uonette et j‧uone ette j‧uone 2. lienet j‧uonut lienette j‧uoneet et liene j‧uonut ette liene j‧uoneet
3. j‧uonee j‧uonevat ei j‧uone eivät j‧uone 3. lienee j‧uonut lienevät j‧uoneet ei liene j‧uonut eivät liene j‧uoneet
str. bierna j‧uotaneen ei j‧uotane str. bierna lienee j‧uotu ei liene j‧uotu


Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy
str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna
I j‧uoda cz. teraźniejszego j‧uova j‧uotava
rozszerzony I j‧uodakseen2 cz. przeszłego j‧uonut j‧uotu
II inessivus j‧uodessa1 j‧uotaessa sprawcy j‧uoma1, 3
instructivus j‧uoden przeczący j‧uomaton
III inessivus j‧uomassa 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym.

2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej.
3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.

elativus j‧uomasta
illativus j‧uomaan
adessivus j‧uomalla
abessivus j‧uomatta
instructivus j‧uoman j‧uotaman
IV mianownik j‧uominen
partitivus j‧uomista
V j‧uomaisillan2

przednieEdytuj

-yödäEdytuj

zakończone na -yödä

Przykład poniżej: bezokolicznik syödä, temat s-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. s‧yön s‧yömme en s‧yö emme s‧yö 1. olen s‧yönyt olemme s‧yöneet en ole s‧yönyt emme ole s‧yöneet
2. s‧yöt s‧yötte et s‧yö ette s‧yö 2. olet s‧yönyt olette s‧yöneet et ole s‧yönyt ette ole s‧yöneet
3. s‧yö s‧yövät ei s‧yö eivät s‧yö 3. on s‧yönyt ovat s‧yöneet ei ole s‧yönyt eivät ole s‧yöneet
str. bierna s‧yödään ei s‧yödä str. bierna on s‧yöty ei ole s‧yöty
imperfekt czas zaprzeszły
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. s‧öin s‧öimme en s‧yönyt emme s‧yöneet 1. olin s‧yönyt olimme s‧yöneet en ollut s‧yönyt emme olleet s‧yöneet
2. s‧öit s‧öitte et s‧yönyt ette s‧yöneet 2. olit s‧yönyt olitte s‧yöneet et ollut s‧yönyt ette olleet s‧yöneet
3. s‧öi s‧öivät ei s‧yönyt eivät s‧yöneet 3. oli s‧yönyt olivat s‧yöneet ei ollut s‧yönyt eivät olleet s‧yöneet
str. bierna s‧yötiin ei s‧yöty str. bierna oli s‧yöty ei ollut s‧yöty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. s‧öisin s‧öisimme en s‧öisi emme s‧öisi 1. olisin s‧yönyt olisimme s‧yöneet en olisi s‧yönyt emme olisi s‧yöneet
2. s‧öisit s‧öisitte et s‧öisi ette s‧öisi 2. olisit s‧yönyt olisitte s‧yöneet et olisi s‧yönyt ette olisi s‧yöneet
3. s‧öisi s‧öisivät ei s‧öisi eivät s‧öisi 3. olisi s‧yönyt olisivat s‧yöneet ei olisi s‧yönyt eivät olisi s‧yöneet
str. bierna s‧yötäisiin ei s‧yötäisi str. bierna olisi s‧yöty ei olisi s‧yöty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. s‧yökäämme älkäämme s‧yökö 1. olkaamme s‧yöneet älkäämme olko s‧yöneet
2. s‧yö s‧yökää älä s‧yö älkää s‧yökö 2. ole s‧yönyt olkaa s‧yöneet älä ole s‧yönyt älkää olko s‧yöneet
3. s‧yököön s‧yökööt älköön s‧yökö älkööt s‧yökö 3. olkoon s‧yönyt olkoot s‧yöneet älköön olko s‧yönyt älkööt ole s‧yöneet
str. bierna s‧yötäköön älköön s‧yötäkö str. bierna olkoon s‧yöty älköön olko s‧yöty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. s‧yönen s‧yönemme en s‧yöne emme s‧yöne 1. lienen s‧yönyt lienemme s‧yöneet en liene s‧yönyt emme liene s‧yöneet
2. s‧yönet s‧yönette et s‧yöne ette s‧yöne 2. lienet s‧yönyt lienette s‧yöneet et liene s‧yönyt ette liene s‧yöneet
3. s‧yönee s‧yönevät ei s‧yöne eivät s‧yöne 3. lienee s‧yönyt lienevät s‧yöneet ei liene s‧yönyt eivät liene s‧yöneet
str. bierna s‧yötäneen ei s‧yötäne str. bierna lienee s‧yöty ei liene s‧yöty


Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy
str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna
I s‧yödä cz. teraźniejszego s‧yövä s‧yötävä
rozszerzony I s‧yödäkseen2 cz. przeszłego s‧yönyt s‧yöty
II inessivus s‧yödessä1 s‧yötäessä sprawcy s‧yömä1, 3
instructivus s‧yöden przeczący s‧yömätön
III inessivus s‧yömässä 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym.

2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej.
3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.

elativus s‧yömästä
illativus s‧yömään
adessivus s‧yömällä
abessivus s‧yömättä
instructivus s‧yömän s‧yötämän
IV mianownik s‧yöminen
partitivus s‧yömistä
V s‧yömäisillän2

-iedäEdytuj

zakończone na -iedä

Jedyny czasownik odmieniający się według tego typu: bezokolicznik viedä, temat v-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. v‧ien v‧iemme en v‧ie emme v‧ie 1. olen v‧ienyt olemme v‧ieneet en ole v‧ienyt emme ole v‧ieneet
2. v‧iet v‧iette et v‧ie ette v‧ie 2. olet v‧ienyt olette v‧ieneet et ole v‧ienyt ette ole v‧ieneet
3. v‧ie v‧ievät ei v‧ie eivät v‧ie 3. on v‧ienyt ovat v‧ieneet ei ole v‧ienyt eivät ole v‧ieneet
str. bierna v‧iedään ei v‧iedä str. bierna on v‧iety ei ole v‧iety
imperfekt czas zaprzeszły
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. v‧ein v‧eimme en v‧ienyt emme v‧ieneet 1. olin v‧ienyt olimme v‧ieneet en ollut v‧ienyt emme olleet v‧ieneet
2. v‧eit v‧eitte et v‧ienyt ette v‧ieneet 2. olit v‧ienyt olitte v‧ieneet et ollut v‧ienyt ette olleet v‧ieneet
3. v‧ei v‧eivät ei v‧ienyt eivät v‧ieneet 3. oli v‧ienyt olivat v‧ieneet ei ollut v‧ienyt eivät olleet v‧ieneet
str. bierna v‧ietiin ei v‧iety str. bierna oli v‧iety ei ollut v‧iety
tryb warunkowy
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. v‧eisin v‧eisimme en v‧eisi emme v‧eisi 1. olisin v‧ienyt olisimme v‧ieneet en olisi v‧ienyt emme olisi v‧ieneet
2. v‧eisit v‧eisitte et v‧eisi ette v‧eisi 2. olisit v‧ienyt olisitte v‧ieneet et olisi v‧ienyt ette olisi v‧ieneet
3. v‧eisi v‧eisivät ei v‧eisi eivät v‧eisi 3. olisi v‧ienyt olisivat v‧ieneet ei olisi v‧ienyt eivät olisi v‧ieneet
str. bierna v‧ietäisiin ei v‧ietäisi str. bierna olisi v‧iety ei olisi v‧iety
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. v‧iekäämme älkäämme v‧iekö 1. olkaamme v‧ieneet älkäämme olko v‧ieneet
2. v‧ie v‧iekää älä v‧ie älkää v‧iekö 2. ole v‧ienyt olkaa v‧ieneet älä ole v‧ienyt älkää olko v‧ieneet
3. v‧ieköön v‧iekööt älköön v‧iekö älkööt v‧iekö 3. olkoon v‧ienyt olkoot v‧ieneet älköön olko v‧ienyt älkööt ole v‧ieneet
str. bierna v‧ietäköön älköön v‧ietäkö str. bierna olkoon v‧iety älköön olko v‧iety
tryb potencjalny
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. v‧ienen v‧ienemme en v‧iene emme v‧iene 1. lienen v‧ienyt lienemme v‧ieneet en liene v‧ienyt emme liene v‧ieneet
2. v‧ienet v‧ienette et v‧iene ette v‧iene 2. lienet v‧ienyt lienette v‧ieneet et liene v‧ienyt ette liene v‧ieneet
3. v‧ienee v‧ienevät ei v‧iene eivät v‧iene 3. lienee v‧ienyt lienevät v‧ieneet ei liene v‧ienyt eivät liene v‧ieneet
str. bierna v‧ietäneen ei v‧ietäne str. bierna lienee v‧iety ei liene v‧iety


Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy
str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna
I v‧iedä cz. teraźniejszego v‧ievä v‧ietävä
rozszerzony I v‧iedäkseen2 cz. przeszłego v‧ienyt v‧iety
II inessivus v‧iedessä1 v‧ietäessä sprawcy v‧iemä1, 3
instructivus v‧ieden przeczący v‧iemätön
III inessivus v‧iemässä 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym.

2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej.
3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.

elativus v‧iemästä
illativus v‧iemään
adessivus v‧iemällä
abessivus v‧iemättä
instructivus v‧iemän v‧ietämän
IV mianownik v‧ieminen
partitivus v‧iemistä
V v‧iemäisillän2