Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/14

Koniugacja typu 14.

tylne

zakończone na -aada Jedyny czasownik odmieniający się według tego typu: bezokolicznik saada, temat sa-.

tryb oznajmujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. sa‧an sa‧amme en sa‧a emme sa‧a 1. olen sa‧anut olemme sa‧aneet en ole sa‧anut emme ole sa‧aneet 2. sa‧at sa‧atte et sa‧a ette sa‧a 2. olet sa‧anut olette sa‧aneet et ole sa‧anut ette ole sa‧aneet 3. sa‧a sa‧avat ei sa‧a eivät sa‧a 3. on sa‧anut ovat sa‧aneet ei ole sa‧anut eivät ole sa‧aneet str. bierna sa‧adaan ei sa‧ada str. bierna on sa‧atu ei ole sa‧atu imperfekt czas zaprzeszły twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. sa‧in sa‧imme en sa‧anut emme sa‧aneet 1. olin sa‧anut olimme sa‧aneet en ollut sa‧anut emme olleet sa‧aneet 2. sa‧it sa‧itte et sa‧anut ette sa‧aneet 2. olit sa‧anut olitte sa‧aneet et ollut sa‧anut ette olleet sa‧aneet 3. sa‧i sa‧ivat ei sa‧anut eivät sa‧aneet 3. oli sa‧anut olivat sa‧aneet ei ollut sa‧anut eivät olleet sa‧aneet str. bierna sa‧atiin ei sa‧atu str. bierna oli sa‧atu ei ollut sa‧atu tryb warunkowy czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. sa‧isin sa‧isimme en sa‧isi emme sa‧isi 1. olisin sa‧anut olisimme sa‧aneet en olisi sa‧anut emme olisi sa‧aneet 2. sa‧isit sa‧isitte et sa‧isi ette sa‧isi 2. olisit sa‧anut olisitte sa‧aneet et olisi sa‧anut ette olisi sa‧aneet 3. sa‧isi sa‧isivat ei sa‧isi eivät sa‧isi 3. olisi sa‧anut olisivat sa‧aneet ei olisi sa‧anut eivät olisi sa‧aneet str. bierna sa‧ataisiin ei sa‧ataisi str. bierna olisi sa‧atu ei olisi sa‧atu tryb rozkazujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. – sa‧akaamme – älkäämme sa‧ako 1. – olkaamme sa‧aneet – älkäämme olko sa‧aneet 2. sa‧a sa‧akaa älä sa‧a älkää sa‧ako 2. ole sa‧anut olkaa sa‧aneet älä ole sa‧anut älkää olko sa‧aneet 3. sa‧akoon sa‧akoot älköön sa‧ako älkööt sa‧ako 3. olkoon sa‧anut olkoot sa‧aneet älköön olko sa‧anut älkööt ole sa‧aneet str. bierna sa‧atakoon älköön sa‧atako str. bierna olkoon sa‧atu älköön olko sa‧atu tryb potencjalny czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. sa‧anen sa‧anemme en sa‧ane emme sa‧ane 1. lienen sa‧anut lienemme sa‧aneet en liene sa‧anut emme liene sa‧aneet 2. sa‧anet sa‧anette et sa‧ane ette sa‧ane 2. lienet sa‧anut lienette sa‧aneet et liene sa‧anut ette liene sa‧aneet 3. sa‧anee sa‧anevat ei sa‧ane eivät sa‧ane 3. lienee sa‧anut lienevät sa‧aneet ei liene sa‧anut eivät liene sa‧aneet str. bierna sa‧ataneen ei sa‧atane str. bierna lienee sa‧atu ei liene sa‧atu Formy odczasownikowe bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna I sa‧ada cz. teraźniejszego sa‧ava sa‧atava rozszerzony I sa‧adakseen2 cz. przeszłego sa‧anut sa‧atu II inessivus sa‧adessa1 sa‧ataessa sprawcy sa‧ama1, 3 instructivus sa‧aden – przeczący sa‧amaton III inessivus sa‧amassa – 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. 2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. 3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę. elativus sa‧amasta – illativus sa‧amaan – adessivus sa‧amalla – abessivus sa‧amatta – instructivus sa‧aman sa‧ataman IV mianownik sa‧aminen partitivus sa‧amista V sa‧amaisillaan2

przednie

-äädä

zakończone na -äädä Jedyny czasownik odmieniający się według tego typu: bezokolicznik jäädä, temat jä-.

tryb oznajmujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. jä‧än jä‧ämme en jä‧ä emme jä‧ä 1. olen jä‧änyt olemme jä‧äneet en ole jä‧änyt emme ole jä‧äneet 2. jä‧ät jä‧ätte et jä‧ä ette jä‧ä 2. olet jä‧änyt olette jä‧äneet et ole jä‧änyt ette ole jä‧äneet 3. jä‧ä jä‧ävät ei jä‧ä eivät jä‧ä 3. on jä‧änyt ovat jä‧äneet ei ole jä‧änyt eivät ole jä‧äneet str. bierna jä‧ädään ei jä‧dä str. bierna on jä‧äty ei ole jä‧äty imperfekt czas zaprzeszły twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. jä‧in jä‧imme en jä‧änyt emme jä‧äneet 1. olin jä‧änyt olimme jä‧äneet en ollut jä‧änyt emme olleet jä‧äneet 2. jä‧it jä‧itte et jä‧änyt ette jä‧äneet 2. olit jä‧änyt olitte jä‧äneet et ollut jä‧änyt ette olleet jä‧äneet 3. jä‧i jä‧ivät ei jä‧änyt eivät jä‧äneet 3. oli jä‧änyt olivat jä‧äneet ei ollut jä‧änyt eivät olleet jä‧äneet str. bierna jä‧ätiin ei jä‧äty str. bierna oli jä‧äty ei ollut jä‧äty tryb warunkowy czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. jä‧isin jä‧isimme en jä‧isi emme jä‧isi 1. olisin jä‧änyt olisimme jä‧äneet en olisi jä‧änyt emme olisi jä‧äneet 2. jä‧isit jä‧isitte et jä‧isi ette jä‧isi 2. olisit jä‧änyt olisitte jä‧äneet et olisi jä‧änyt ette olisi jä‧äneet 3. jä‧isi jä‧isivät ei jä‧isi eivät jä‧isi 3. olisi jä‧änyt olisivat jä‧äneet ei olisi jä‧änyt eivät olisi jä‧äneet str. bierna jä‧ätäisiin ei jä‧ätäisi str. bierna olisi jä‧äty ei olisi jä‧äty tryb rozkazujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. – jä‧äkäämme – älkäämme jä‧äkö 1. – olkaamme jä‧äneet – älkäämme olko jä‧äneet 2. jä‧ä jä‧äkää älä jä‧ä älkää jä‧äkö 2. ole jä‧änyt olkaa jä‧äneet älä ole jä‧änyt älkää olko jä‧äneet 3. jä‧äköön jä‧äkööt älköön jä‧äkö älkööt jä‧äkö 3. olkoon jä‧änyt olkoot jä‧äneet älköön olko jä‧änyt älkööt ole jä‧äneet str. bierna jä‧ätäköön älköön jä‧ätäkö str. bierna olkoon jä‧äty älköön olko jä‧äty tryb potencjalny czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. jä‧änen jä‧änemme en jä‧äne emme jä‧äne 1. lienen jä‧änyt lienemme jä‧äneet en liene jä‧änyt emme liene jä‧äneet 2. jä‧änet jä‧änette et jä‧äne ette jä‧äne 2. lienet jä‧änyt lienette jä‧äneet et liene jä‧änyt ette liene jä‧äneet 3. jä‧änee jä‧änevät ei jä‧äne eivät jä‧äne 3. lienee jä‧änyt lienevät jä‧äneet ei liene jä‧änyt eivät liene jä‧äneet str. bierna jä‧ätäneen ei jä‧ätäne str. bierna lienee jä‧äty ei liene jä‧äty Formy odczasownikowe bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna I jä‧ädä cz. teraźniejszego jä‧ävä jä‧ätävä rozszerzony I jä‧ädäkseen2 cz. przeszłego jä‧änyt jä‧äty II inessivus jä‧ädessä1 jä‧ätäessä sprawcy jä‧ämä1, 3 instructivus jä‧äden – przeczący jä‧ämätön III inessivus jä‧ämässä – 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. 2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. 3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę. elativus jä‧ämästä – illativus jä‧ämään – adessivus jä‧ämällä – abessivus jä‧ämättä – instructivus jä‧ämän jä‧ätämän IV mianownik jä‧äminen partitivus jä‧ämistä V jä‧ämäisillään2

-yydä

zakończone na -yydä Jedyny czasownik odmieniający się według tego typu: bezokolicznik myydä, temat my-.

tryb oznajmujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. my‧yn my‧ymme en my‧y emme my‧y 1. olen my‧ynyt olemme my‧yneet en ole my‧ynyt emme ole my‧yneet 2. my‧yt my‧ytte et my‧y ette my‧y 2. olet my‧ynyt olette my‧yneet et ole my‧ynyt ette ole my‧yneet 3. my‧y my‧yvät ei my‧y eivät my‧y 3. on my‧ynyt ovat my‧yneet ei ole my‧ynyt eivät ole my‧yneet str. bierna my‧ydään ei my‧ydä str. bierna on my‧yty ei ole my‧yty imperfekt czas zaprzeszły twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. my‧in my‧imme en my‧ynyt emme my‧yneet 1. olin my‧ynyt olimme my‧yneet en ollut my‧ynyt emme olleet my‧yneet 2. my‧it my‧itte et my‧ynyt ette my‧yneet 2. olit my‧ynyt olitte my‧yneet et ollut my‧ynyt ette olleet my‧yneet 3. my‧i my‧ivät ei my‧ynyt eivät my‧yneet 3. oli my‧ynyt olivat my‧yneet ei ollut my‧ynyt eivät olleet my‧yneet str. bierna my‧ytiin ei my‧yty str. bierna oli my‧yty ei ollut my‧yty tryb warunkowy czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. my‧isin my‧isimme en my‧isi emme my‧isi 1. olisin my‧ynyt olisimme my‧yneet en olisi my‧ynyt emme olisi my‧yneet 2. my‧isit my‧isitte et my‧isi ette my‧isi 2. olisit my‧ynyt olisitte my‧yneet et olisi my‧ynyt ette olisi my‧yneet 3. my‧isi my‧isivät ei my‧isi eivät my‧isi 3. olisi my‧ynyt olisivat my‧yneet ei olisi my‧ynyt eivät olisi my‧yneet str. bierna my‧ytäisiin ei my‧ytäisi str. bierna olisi my‧yty ei olisi my‧yty tryb rozkazujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. – my‧ykäämme – älkäämme my‧ykö 1. – olkaamme my‧yneet – älkäämme olko my‧yneet 2. my‧y my‧ykää älä my‧y älkää my‧ykö 2. ole my‧ynyt olkaa my‧yneet älä ole my‧ynyt älkää olko my‧yneet 3. my‧yköön my‧ykööt älköön my‧ykö älkööt my‧ykö 3. olkoon my‧ynyt olkoot my‧yneet älköön olko my‧ynyt älkööt ole my‧yneet str. bierna my‧ytäköön älköön my‧ytäkö str. bierna olkoon my‧yty älköön olko my‧yty tryb potencjalny czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. my‧ynen my‧ynemme en my‧yne emme my‧yne 1. lienen my‧ynyt lienemme my‧yneet en liene my‧ynyt emme liene my‧yneet 2. my‧ynet my‧ynette et my‧yne ette my‧yne 2. lienet my‧ynyt lienette my‧yneet et liene my‧ynyt ette liene my‧yneet 3. my‧ynee my‧ynevät ei my‧yne eivät my‧yne 3. lienee my‧ynyt lienevät my‧yneet ei liene my‧ynyt eivät liene my‧yneet str. bierna my‧ytäneen ei my‧ytäne str. bierna lienee my‧yty ei liene my‧yty Formy odczasownikowe bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna I my‧ydä cz. teraźniejszego my‧yvä my‧ytävä rozszerzony I my‧ydäkseen2 cz. przeszłego my‧ynyt my‧yty II inessivus my‧ydessä1 my‧ytäessä sprawcy my‧ymä1, 3 instructivus my‧yden – przeczący my‧ymätön III inessivus my‧ymässä – 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. 2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. 3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę. elativus my‧ymästä – illativus my‧ymään – adessivus my‧ymällä – abessivus my‧ymättä – instructivus my‧ymän my‧ytämän IV mianownik my‧yminen partitivus my‧ymistä V my‧ymäisillään2