Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/2

Koniugacja typu 2. edytuj

F edytuj

tylne edytuj

zakończone na -taa (t → d/s)

Przykład poniżej: bezokolicznik soutaa, temat sou-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	sou‧da‧n	sou‧da‧mme	en sou‧da	emme sou‧da	1.	olen sou‧ta‧nut	olemme sou‧ta‧neet	en ole sou‧ta‧nut	emme ole sou‧ta‧neet
2.	sou‧da‧t	sou‧da‧tte	et sou‧da	ette sou‧da	2.	olet sou‧ta‧nut	olette sou‧ta‧neet	et ole sou‧ta‧nut	ette ole sou‧ta‧neet
3.	sou‧ta‧a	sou‧ta‧vat	ei sou‧da	eivät sou‧da	3.	on sou‧ta‧nut	ovat sou‧ta‧neet	ei ole sou‧ta‧nut	eivät ole sou‧ta‧neet
str. bierna	sou‧de‧taan		ei sou‧de‧ta		str. bierna	on sou‧de‧ttu		ei ole sou‧de‧ttu
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	sou‧di‧n	sou‧di‧mme	en sou‧ta‧nut	emme sou‧ta‧neet	1.	olin sou‧ta‧nut	olimme sou‧ta‧neet	en ollut sou‧ta‧nut	emme olleet sou‧ta‧neet
2.	sou‧di‧t	sou‧di‧tte	et sou‧ta‧nut	ette sou‧ta‧neet	2.	olit sou‧ta‧nut	olitte sou‧ta‧neet	et ollut sou‧ta‧nut	ette olleet sou‧ta‧neet
3.	sou‧ti sou‧si	sou‧ti‧vat	ei sou‧ta‧nut	eivät sou‧ta‧neet	3.	oli sou‧ta‧nut	olivat sou‧ta‧neet	ei ollut sou‧ta‧nut	eivät olleet sou‧ta‧neet
str. bierna	sou‧de‧ttiin		ei sou‧de‧ttu		str. bierna	oli sou‧de‧ttu		ei ollut sou‧de‧ttu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	sou‧ta‧isin	sou‧ta‧isimme	en sou‧ta‧isi	emme sou‧ta‧isi	1.	olisin sou‧ta‧nut	olisimme sou‧ta‧neet	en olisi sou‧ta‧nut	emme olisi sou‧ta‧neet
2.	sou‧ta‧isit	sou‧ta‧isitte	et sou‧ta‧isi	ette sou‧ta‧isi	2.	olisit sou‧ta‧nut	olisitte sou‧ta‧neet	et olisi sou‧ta‧nut	ette olisi sou‧ta‧neet
3.	sou‧ta‧isi	sou‧ta‧isivat	ei sou‧ta‧isi	eivät sou‧ta‧isi	3.	olisi sou‧ta‧nut	olisivat sou‧ta‧neet	ei olisi sou‧ta‧nut	eivät olisi sou‧ta‧neet
str. bierna	sou‧de‧ttaisiin		ei sou‧de‧ttaisi		str. bierna	olisi sou‧de‧ttu		ei olisi sou‧de‧ttu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	sou‧ta‧kaamme	–	älkäämme sou‧ta‧ko	1.	–	olkaamme sou‧ta‧neet	–	älkäämme olko sou‧ta‧neet
2.	sou‧da	sou‧ta‧kaa	älä sou‧da	älkää sou‧ta‧ko	2.	ole sou‧ta‧nut	olkaa sou‧ta‧neet	älä ole sou‧ta‧nut	älkää olko sou‧ta‧neet
3.	sou‧ta‧koon	sou‧ta‧koot	älköön sou‧ta‧ko	älkööt sou‧ta‧ko	3.	olkoon sou‧ta‧nut	olkoot sou‧ta‧neet	älköön olko sou‧ta‧nut	älkööt ole sou‧ta‧neet
str. bierna	sou‧de‧ttakoon		älköön sou‧de‧ttako		str. bierna	olkoon sou‧de‧ttu		älköön olko sou‧de‧ttu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	sou‧ta‧nen	sou‧ta‧nemme	en sou‧ta‧ne	emme sou‧ta‧ne	1.	lienen sou‧ta‧nut	lienemme sou‧ta‧neet	en liene sou‧ta‧nut	emme liene sou‧ta‧neet
2.	sou‧ta‧net	sou‧ta‧nette	et sou‧ta‧ne	ette sou‧ta‧ne	2.	lienet sou‧ta‧nut	lienette sou‧ta‧neet	et liene sou‧ta‧nut	ette liene sou‧ta‧neet
3.	sou‧ta‧nee	sou‧ta‧nevat	ei sou‧ta‧ne	eivät sou‧ta‧ne	3.	lienee sou‧ta‧nut	lienevät sou‧ta‧neet	ei liene sou‧ta‧nut	eivät liene sou‧ta‧neet
str. bierna	sou‧de‧ttaneen		ei sou‧de‧ttane		str. bierna	lienee sou‧de‧ttu		ei liene sou‧de‧ttu

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		sou‧taa		cz. teraźniejszego	sou‧ta‧va	sou‧de‧ttava
rozszerzony I		sou‧taakseen²		cz. przeszłego	sou‧ta‧nut	sou‧de‧ttu
II	inessivus	sou‧ta‧essa¹	sou‧de‧ttaessa	sprawcy	sou‧ta‧ma^1, 3
II	instructivus	sou‧ta‧en	–	przeczący	sou‧ta‧maton
III	inessivus	sou‧ta‧massa	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	sou‧ta‧masta	–
	illativus	sou‧ta‧maan	–
	adessivus	sou‧ta‧malla	–
	abessivus	sou‧ta‧matta	–
	instructivus	sou‧ta‧man	sou‧de‧ttaman
IV	mianownik	sou‧ta‧minen
IV	partitivus	sou‧ta‧mista
V		sou‧ta‧maisillaan²

przednie edytuj

zakończone na -tää (t → d/s)

Przykład poniżej: bezokolicznik liitää, stem lii-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	lii‧dä‧n	lii‧dä‧mme	en lii‧dä	emme lii‧dä	1.	olen lii‧tä‧nyt	olemme lii‧tä‧neet	en ole lii‧tä‧nyt	emme ole lii‧tä‧neet
2.	lii‧dä‧t	lii‧dä‧tte	et lii‧dä	ette lii‧dä	2.	olet lii‧tä‧nyt	olette lii‧tä‧neet	et ole lii‧tä‧nyt	ette ole lii‧tä‧neet
3.	lii‧tä‧ä	lii‧tä‧vät	ei lii‧dä	eivät lii‧dä	3.	on lii‧tä‧nyt	ovat lii‧tä‧neet	ei ole lii‧tä‧nyt	eivät ole lii‧tä‧neet
str. bierna	lii‧de‧tään		ei lii‧de‧tä		str. bierna	on lii‧de‧tty		ei ole lii‧de‧tty
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	lii‧di‧n	lii‧di‧mme	en lii‧tä‧nyt	emme lii‧tä‧neet	1.	olin lii‧tä‧nyt	olimme lii‧tä‧neet	en ollut lii‧tä‧nyt	emme olleet lii‧tä‧neet
2.	lii‧di‧t	lii‧di‧tte	et lii‧tä‧nyt	ette lii‧tä‧neet	2.	olit lii‧tä‧nyt	olitte lii‧tä‧neet	et ollut lii‧tä‧nyt	ette olleet lii‧tä‧neet
3.	lii‧ti lii‧si	lii‧ti‧vät	ei lii‧tä‧nyt	eivät lii‧tä‧neet	3.	oli lii‧tä‧nyt	olivat lii‧tä‧neet	ei ollut lii‧tä‧nyt	eivät olleet lii‧tä‧neet
str. bierna	lii‧de‧ttiin		ei lii‧de‧tty		str. bierna	oli lii‧de‧tty		ei ollut lii‧de‧tty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	lii‧tä‧isin	lii‧tä‧isimme	en lii‧tä‧isi	emme lii‧tä‧isi	1.	olisin lii‧tä‧nyt	olisimme lii‧tä‧neet	en olisi lii‧tä‧nyt	emme olisi lii‧tä‧neet
2.	lii‧tä‧isit	lii‧tä‧isitte	et lii‧tä‧isi	ette lii‧tä‧isi	2.	olisit lii‧tä‧nyt	olisitte lii‧tä‧neet	et olisi lii‧tä‧nyt	ette olisi lii‧tä‧neet
3.	lii‧tä‧isi	lii‧tä‧isivat	ei lii‧tä‧isi	eivät lii‧tä‧isi	3.	olisi lii‧tä‧nyt	olisivat lii‧tä‧neet	ei olisi lii‧tä‧nyt	eivät olisi lii‧tä‧neet
str. bierna	lii‧de‧ttäisiin		ei lii‧de‧ttäisi		str. bierna	olisi lii‧de‧tty		ei olisi lii‧de‧tty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	lii‧tä‧käämme	–	älkäämme lii‧tä‧kö	1.	–	olkaamme lii‧tä‧neet	–	älkäämme olko lii‧tä‧neet
2.	lii‧dä	lii‧tä‧kää	älä lii‧dä	älkää lii‧tä‧kö	2.	ole lii‧tä‧nyt	olkaa lii‧tä‧neet	älä ole lii‧tä‧nyt	älkää olko lii‧tä‧neet
3.	lii‧tä‧köön	lii‧tä‧kööt	älköön lii‧tä‧kö	älkööt lii‧tä‧kö	3.	olkoon lii‧tä‧nyt	olkoot lii‧tä‧neet	älköön olko lii‧tä‧nyt	älkööt ole lii‧tä‧neet
str. bierna	lii‧de‧ttäköön		älköön lii‧de‧ttäkö		str. bierna	olkoon lii‧de‧tty		älköön olko lii‧de‧tty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	lii‧tä‧nen	lii‧tä‧nemme	en lii‧tä‧ne	emme lii‧tä‧ne	1.	lienen lii‧tä‧nyt	lienemme lii‧tä‧neet	en liene lii‧tä‧nyt	emme liene lii‧tä‧neet
2.	lii‧tä‧net	lii‧tä‧nette	et lii‧tä‧ne	ette lii‧tä‧ne	2.	lienet lii‧tä‧nyt	lienette lii‧tä‧neet	et liene lii‧tä‧nyt	ette liene lii‧tä‧neet
3.	lii‧tä‧nee	lii‧tä‧nevät	ei lii‧tä‧ne	eivät lii‧tä‧ne	3.	lienee lii‧tä‧nyt	lienevät lii‧tä‧neet	ei liene lii‧tä‧nyt	eivät liene lii‧tä‧neet
str. bierna	lii‧de‧ttäneen		ei lii‧de‧ttäne		str. bierna	lienee lii‧de‧tty		ei liene lii‧de‧tty

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		lii‧tää		cz. teraźniejszego	lii‧tä‧vä	lii‧de‧ttävä
rozszerzony I		lii‧tääkseen²		cz. przeszłego	lii‧tä‧nyt	lii‧de‧tty
II	inessivus	lii‧tä‧essä¹	lii‧de‧ttäessä	sprawcy	lii‧tä‧mä^1, 3
II	instructivus	lii‧tä‧en	–	przeczący	lii‧tä‧mätön
III	inessivus	lii‧tä‧mässä	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	lii‧tä‧mästä	–
	illativus	lii‧tä‧mään	–
	adessivus	lii‧tä‧mällä	–
	abessivus	lii‧tä‧mättä	–
	instructivus	lii‧tä‧män	lii‧de‧ttämän
IV	mianownik	lii‧tä‧minen
IV	partitivus	lii‧tä‧mistä
V		lii‧tä‧mäisillään²

I edytuj

zakończone na -ltää (lt → ll/ls)

Przykład poniżej: bezokolicznik yltää, temat yl-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	yl‧lä‧n	yl‧lä‧mme	en yl‧lä	emme yl‧lä	1.	olen yl‧tä‧nyt	olemme yl‧tä‧neet	en ole yl‧tä‧nyt	emme ole yl‧tä‧neet
2.	yl‧lä‧t	yl‧lä‧tte	et yl‧lä	ette yl‧lä	2.	olet yl‧tä‧nyt	olette yl‧tä‧neet	et ole yl‧tä‧nyt	ette ole yl‧tä‧neet
3.	yl‧tä‧ä	yl‧tä‧vät	ei yl‧lä	eivät yl‧lä	3.	on yl‧tä‧nyt	ovat yl‧tä‧neet	ei ole yl‧tä‧nyt	eivät ole yl‧tä‧neet
str. bierna	yl‧le‧tään		ei yl‧le‧tä		str. bierna	on yl‧le‧tty		ei ole yl‧le‧tty
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	yl‧si‧n	yl‧si‧mme	en yl‧tä‧nyt	emme yl‧tä‧neet	1.	olin yl‧tä‧nyt	olimme yl‧tä‧neet	en ollut yl‧tä‧nyt	emme olleet yl‧tä‧neet
2.	yl‧si‧t	yl‧si‧tte	et yl‧tä‧nyt	ette yl‧tä‧neet	2.	olit yl‧tä‧nyt	olitte yl‧tä‧neet	et ollut yl‧tä‧nyt	ette olleet yl‧tä‧neet
3.	yl‧si yl‧ti	yl‧si‧vät	ei yl‧tä‧nyt	eivät yl‧tä‧neet	3.	oli yl‧tä‧nyt	olivat yl‧tä‧neet	ei ollut yl‧tä‧nyt	eivät olleet yl‧tä‧neet
str. bierna	yl‧le‧ttiin		ei yl‧le‧tty		str. bierna	oli yl‧le‧tty		ei ollut yl‧le‧tty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	yl‧tä‧isin	yl‧tä‧isimme	en yl‧tä‧isi	emme yl‧tä‧isi	1.	olisin yl‧tä‧nyt	olisimme yl‧tä‧neet	en olisi yl‧tä‧nyt	emme olisi yl‧tä‧neet
2.	yl‧tä‧isit	yl‧tä‧isitte	et yl‧tä‧isi	ette yl‧tä‧isi	2.	olisit yl‧tä‧nyt	olisitte yl‧tä‧neet	et olisi yl‧tä‧nyt	ette olisi yl‧tä‧neet
3.	yl‧tä‧isi	yl‧tä‧isivät	ei yl‧tä‧isi	eivät yl‧tä‧isi	3.	olisi yl‧tä‧nyt	olisivat yl‧tä‧neet	ei olisi yl‧tä‧nyt	eivät olisi yl‧tä‧neet
str. bierna	yl‧le‧ttäisiin		ei yl‧le‧ttäisi		str. bierna	olisi yl‧le‧tty		ei olisi yl‧le‧tty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	yl‧tä‧käämme	–	älkäämme yl‧tä‧kö	1.	–	olkaamme yl‧tä‧neet	–	älkäämme olko yl‧tä‧neet
2.	yl‧lä	yl‧tä‧kää	älä yl‧lä	älkää yl‧tä‧kö	2.	ole yl‧tä‧nyt	olkaa yl‧tä‧neet	älä ole yl‧tä‧nyt	älkää olko yl‧tä‧neet
3.	yl‧tä‧köön	yl‧tä‧kööt	älköön yl‧tä‧kö	älkööt yl‧tä‧kö	3.	olkoon yl‧tä‧nyt	olkoot yl‧tä‧neet	älköön olko yl‧tä‧nyt	älkööt ole yl‧tä‧neet
str. bierna	yl‧le‧ttäköön		älköön yl‧le‧ttäkö		str. bierna	olkoon yl‧le‧tty		älköön olko yl‧le‧tty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	yl‧tä‧nen	yl‧tä‧nemme	en yl‧tä‧ne	emme yl‧tä‧ne	1.	lienen yl‧tä‧nyt	lienemme yl‧tä‧neet	en liene yl‧tä‧nyt	emme liene yl‧tä‧neet
2.	yl‧tä‧net	yl‧tä‧nette	et yl‧tä‧ne	ette yl‧tä‧ne	2.	lienet yl‧tä‧nyt	lienette yl‧tä‧neet	et liene yl‧tä‧nyt	ette liene yl‧tä‧neet
3.	yl‧tä‧nee	yl‧tä‧nevät	ei yl‧tä‧ne	eivät yl‧tä‧ne	3.	lienee yl‧tä‧nyt	lienevät yl‧tä‧neet	ei liene yl‧tä‧nyt	eivät liene yl‧tä‧neet
str. bierna	yl‧le‧ttäneen		ei yl‧le‧ttäne		str. bierna	lienee yl‧le‧tty		ei liene yl‧le‧tty

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		Język fiński - odmiana czasowników/2		cz. teraźniejszego	yl‧tä‧vä	yl‧le‧ttävä
rozszerzony I		Język fiński - odmiana czasowników/2kseen²		cz. przeszłego	yl‧tä‧nyt	yl‧le‧tty
II	inessivus	yl‧tä‧essä¹	yl‧le‧ttäessä	sprawcy	yl‧tä‧mä^1, 3
II	instructivus	yl‧tä‧en	–	przeczący	yl‧tä‧mätön
III	inessivus	yl‧tä‧mässä	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	yl‧tä‧mästä	–
	illativus	yl‧tä‧mään	–
	adessivus	yl‧tä‧mällä	–
	abessivus	yl‧tä‧mättä	–
	instructivus	yl‧tä‧män	yl‧le‧ttämän
IV	mianownik	yl‧tä‧minen
IV	partitivus	yl‧tä‧mistä
V		yl‧tä‧mäisillän²

J edytuj

zakończone na -ntää (nt → nn/ns)

Przykład poniżej: bezokolicznik entää, temat en-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	en‧nä‧n	en‧nä‧mme	en en‧nä	emme en‧nä	1.	olen en‧tä‧nyt	olemme en‧tä‧neet	en ole en‧tä‧nyt	emme ole en‧tä‧neet
2.	en‧nä‧t	en‧nä‧tte	et en‧nä	ette en‧nä	2.	olet en‧tä‧nyt	olette en‧tä‧neet	et ole en‧tä‧nyt	ette ole en‧tä‧neet
3.	en‧tä‧ä	en‧tä‧vät	ei en‧nä	eivät en‧nä	3.	on en‧tä‧nyt	ovat en‧tä‧neet	ei ole en‧tä‧nyt	eivät ole en‧tä‧neet
str. bierna	en‧ne‧tään		ei en‧ne‧tä		str. bierna	on en‧ne‧tty		ei ole en‧ne‧tty
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	en‧si‧n	en‧si‧mme	en en‧tä‧nyt	emme en‧tä‧neet	1.	olin en‧tä‧nyt	olimme en‧tä‧neet	en ollut en‧tä‧nyt	emme olleet en‧tä‧neet
2.	en‧si‧t	en‧si‧tte	et en‧tä‧nyt	ette en‧tä‧neet	2.	olit en‧tä‧nyt	olitte en‧tä‧neet	et ollut en‧tä‧nyt	ette olleet en‧tä‧neet
3.	en‧si en‧ti	en‧si‧vät	ei en‧tä‧nyt	eivät en‧tä‧neet	3.	oli en‧tä‧nyt	olivat en‧tä‧neet	ei ollut en‧tä‧nyt	eivät olleet en‧tä‧neet
str. bierna	en‧ne‧ttiin		ei en‧ne‧tty		str. bierna	oli en‧ne‧tty		ei ollut en‧ne‧tty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	en‧tä‧isin	en‧tä‧isimme	en en‧tä‧isi	emme en‧tä‧isi	1.	olisin en‧tä‧nyt	olisimme en‧tä‧neet	en olisi en‧tä‧nyt	emme olisi en‧tä‧neet
2.	en‧tä‧isit	en‧tä‧isitte	et en‧tä‧isi	ette en‧tä‧isi	2.	olisit en‧tä‧nyt	olisitte en‧tä‧neet	et olisi en‧tä‧nyt	ette olisi en‧tä‧neet
3.	en‧tä‧isi	en‧tä‧isivät	ei en‧tä‧isi	eivät en‧tä‧isi	3.	olisi en‧tä‧nyt	olisivat en‧tä‧neet	ei olisi en‧tä‧nyt	eivät olisi en‧tä‧neet
str. bierna	en‧ne‧ttäisiin		ei en‧ne‧ttäisi		str. bierna	olisi en‧ne‧tty		ei olisi en‧ne‧tty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	en‧tä‧käämme	–	älkäämme en‧tä‧kö	1.	–	olkaamme en‧tä‧neet	–	älkäämme olko en‧tä‧neet
2.	en‧nä	en‧tä‧kää	älä en‧nä	älkää en‧tä‧kö	2.	ole en‧tä‧nyt	olkaa en‧tä‧neet	älä ole en‧tä‧nyt	älkää olko en‧tä‧neet
3.	en‧tä‧köön	en‧tä‧kööt	älköön en‧tä‧kö	älkööt en‧tä‧kö	3.	olkoon en‧tä‧nyt	olkoot en‧tä‧neet	älköön olko en‧tä‧nyt	älkööt ole en‧tä‧neet
str. bierna	en‧ne‧ttäköön		älköön en‧ne‧ttäkö		str. bierna	olkoon en‧ne‧tty		älköön olko en‧ne‧tty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	en‧tä‧nen	en‧tä‧nemme	en en‧tä‧ne	emme en‧tä‧ne	1.	lienen en‧tä‧nyt	lienemme en‧tä‧neet	en liene en‧tä‧nyt	emme liene en‧tä‧neet
2.	en‧tä‧net	en‧tä‧nette	et en‧tä‧ne	ette en‧tä‧ne	2.	lienet en‧tä‧nyt	lienette en‧tä‧neet	et liene en‧tä‧nyt	ette liene en‧tä‧neet
3.	en‧tä‧nee	en‧tä‧nevät	ei en‧tä‧ne	eivät en‧tä‧ne	3.	lienee en‧tä‧nyt	lienevät en‧tä‧neet	ei liene en‧tä‧nyt	eivät liene en‧tä‧neet
str. bierna	en‧ne‧ttäneen		ei en‧ne‧ttäne		str. bierna	lienee en‧ne‧tty		ei liene en‧ne‧tty

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		Język fiński - odmiana czasowników/2		cz. teraźniejszego	en‧tä‧vä	en‧ne‧ttävä
rozszerzony I		Język fiński - odmiana czasowników/2kseen²		cz. przeszłego	en‧tä‧nyt	en‧ne‧tty
II	inessivus	en‧tä‧essä¹	en‧ne‧ttäessä	sprawcy	en‧tä‧mä^1, 3
II	instructivus	en‧tä‧en	–	przeczący	en‧tä‧mätön
III	inessivus	en‧tä‧mässä	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	en‧tä‧mästä	–
	illativus	en‧tä‧mään	–
	adessivus	en‧tä‧mällä	–
	abessivus	en‧tä‧mättä	–
	instructivus	en‧tä‧män	en‧ne‧ttämän
IV	mianownik	en‧tä‧minen
IV	partitivus	en‧tä‧mistä
V		en‧tä‧mäisillän²